keskiviikko 26. syyskuuta 2018

Uskonnollista matkakirjallisuutta


Luin sen verran mielenkiintoisen kirjan, että pitää mainostaa täällä asti. Kirjan nimi on Valkeiden pilvien tie. Matkakertomuksia vapaasta Tiibetistä. Kirjan kirjoittaja on lama Anagarika Govinda, joka syntyi Saksassa 1898 ja sai nimen Ernst Lothar Hoffman. Govinda hänestä tuli vasta myöhemmin.

 


Kirja kertoo Govindan matkoista buddhalaisessa Tiibetissä 1940-luvulla, kun Tiibet oli vielä vapaa. Teos on mitä huikein sukellus Tiibetin maisemiin, energioihin ja ankariin luonnonolosuhteisiin. Lukiessa tajuaa, että median ansiosta monet maailman kolkat ovat jollakin tavalla tuttuja, ja niistä on nähnyt vähintäänkin kuvia, jos ei jopa filminpätkiä. Mutta Tiibetistä ainakaan minulla ei ole kovin kummoista kuvaa – mikä ei tietenkään ole ihme, kun ottaa huomioon maan poliittisen tilanteen. Kirjaa lukiessa juolahti mieleen monen monituista kertaa, että eikö sinne nyt voisi lähteä pienelle lomamatkalle. Ehkä ei sitten kuitenkaan.

Govinda oli lukenut mies, taiteilija ja runoilija. Vaimonsa kanssa hän tallensi kuvaamalla ja kopioimalla vapaan Tiibetin jo silloin rapistuvien ja tuhoutuvien temppeleiden uskonnollisia taideaarteita. Hän oli buddhalainen, ja uskonto on hänen kirjansa keskiössä alusta loppuun asti. Kuitenkin hän kirjoittaa siitä pääosin jollakin niin yleisellä tasolla, että kirja tarjoaa uskonnollisia oivalluksia myös buddhalaisuuteen perehtymättömälle lukijalle. Ja monia fyysisen elämän oivalluksia joogan harjoittajalle.

Kirja avasi monia jälleensyntymään liittyviä asioita ainakin minulle. Esimerkiksi ajatuksen, että lamat ja monet muut korkean henkisen tason saavuttaneet henkilöt syntyvät uudelleen ja uudelleen palvellakseen koko ihmiskuntaa, vaikka he hyvin voisivat valita toisin ja jäädä pois elämän ja kuoleman toisiaan seuraavasta ketjusta. Ajatuksen, miten kuolema pyyhkii pois eletyn elämän taakan, jotta voisimme aloittaa uuden elämän ilman niiden painolastia. Ja silti on mahdollista siirtää henkinen kehitys kuoleman yli, niin että kaikkea ei tarvitse aloittaa alusta. Myös monet meditointiin liittyvät asiat saivat lisävalaistusta ja selityksen kirjan avulla.


sunnuntai 2. syyskuuta 2018

Sunnuntain kuulumisia


Eilen päästiin avaamaan ihka uusi joogasali sadhanalla. Meitä oli paikalla vaan sahanan vetäjä ja minä, mutta sujui se kaksinkin. Itse asiassa sadhanan vetäjä, jolla oli pitkä päivä edessään, otti pienet torkut mantrojen aikana. Minua se ei häirinnyt millään tavalla. Totta kai harjoitus, siis tässä tapauksessa meditaatio, muuttuu sen mukaan, tekeekö sitä yksin tai vaikka 30 muun kanssa yhdessä. Se vaikuttaa, mutta toisaalta on ihan sama.

Talon maalaus jatkuu. Tänään meni aamupäivä odotellessa, että ilman kosteus laskisi alle 100 prosentin eilisten sateiden jäljiltä. Sitten kun ryhdyttiin hommiin, sujui maalaus ja telineiden siirto tosi nopsaan. Ihan älyttömän hyvä keksintö laittaa pyörät telineiden alle, niitä on helppo siirtää, kunhan pitää huolen ettei hökötys kaadu. Ensimmäinen seinä on nyt valmis. Itse asiassa pari muutakin seinää on ihan pientä vaille valmiita. Rinteeseen rakennetun talon korkein seinä sen sijaan on vielä vaiheessa, huomenna telineet siirretään sinne. Telineisiin pitää lisätä vähän korkeuttakin, sillä seinä on oikeasti korkea. Sitten vaan heilumaan ensin skrapan ja sitten pensselin kanssa.

Siinä tärkeimmät tällä kertaa.