tag:blogger.com,1999:blog-8486603506743145893.post5227980778685645132..comments2023-06-14T11:35:38.397+03:00Comments on Joogajuttuja: ItkukohtausJagdev Kaurhttp://www.blogger.com/profile/12300034283662624754noreply@blogger.comBlogger3125tag:blogger.com,1999:blog-8486603506743145893.post-6441431301080712942014-03-15T16:27:40.555+02:002014-03-15T16:27:40.555+02:00Rouva K, minustakin siippani toiminta on hienoa. E...Rouva K, minustakin siippani toiminta on hienoa. Enkä ole ihan varma ansaitseeko kukaan yksin itkemistä. Ehkä silloin, jos on ajanut potentiaaliset lohduttajat ja kädestä pitäjät pois.<br /><br />Sat Miter, minäkin itkisin mieluiten yksin, jos minulla olisi tuollainen lohduttaja kuin kissasi :) Ei meilläkään kotona itketty muiden nähden, tai jos itkettiinkin niin se oli tosi noloa. Eli hyvin on opittu ihan luonteva suhtautuminen vetistelyyn...Jagdev Kaurhttps://www.blogger.com/profile/12300034283662624754noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-8486603506743145893.post-28198487795920736262014-03-15T14:05:12.283+02:002014-03-15T14:05:12.283+02:00Yleensä jos itse kohtaan tuollaisen itkukohtauksen...Yleensä jos itse kohtaan tuollaisen itkukohtauksen, syynä on liian kovaksi käynyt stressi tai jonkun trauman aktivoituminen. Ja itken mieluiten yksin. Varmaan koska niin meidän perheessä on aina tehty, lapsuuden perheessä siis. Kotoa löytyy myös aivan mahtava "lohduttaja". Vanhin kissani inhoaa vetistelyä, ja käy armotta kimppuun, jos joku kehtaa heikkoilla hänen läsnäollessaan...Sat Miterhttps://www.blogger.com/profile/06222896420408652789noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-8486603506743145893.post-12917123139989547472014-03-15T11:52:27.956+02:002014-03-15T11:52:27.956+02:00Kuinka hienoa ja harvinaista että mies on oppinut ...Kuinka hienoa ja harvinaista että mies on oppinut homman! :-D Niin usein miehet lähtevät kirjaimellisesti tai mielen tasolla karkuun kun me naiset vollotamme, kunnes rauhoitumme.<br /><br />Minä kyllä tiedostan karmisesti ansaitsevani sen että itken itkuni yksin, koska suhtaudun itse muitten suruihin yleensä hyvin käytännöllisesti ja ratkaisukeskeisesti. Kieltäydyn itkemästä heidän kanssaan, yritän löytää tilanteesta positiivista tai tien ulos. Tai ehkä tämä suhtautumiseni riippuu ihmisten surujen syystä. Niin moni valittaa nykyään mielestäni niin pienestä.Rouva Khttp://krishnanen.vuodatus.netnoreply@blogger.com