Perjantain peruutus

Alkuperäisen suunnitelman mukaan minun piti olla juurikin tällä hetkellä aloittelemassa kundaliinijoogatunnin ohjaamista. Sen tunnin, jota aina silloin tällöin, eli epäsäännöllisesti ohjaan. Mutta niin vain kävi, ettei tunnille ilmoittautunut tarpeeksi ihmisiä, vaan se peruttiin. Liekö jotakin tekemistä ihmisten talvilomien kanssa.

Minua ei peruutus haittaa, sillä päivä on ollut täysi ilman tuntiakin. Olin päivällä kokouksessa, johon minut kutsuttiin antamaan asiantuntijalausuntoni. Ja asiantuntijana esiintyminen on aika raskasta puuhaa. Tai no, ehkä ei se, mutta kokoukseen matkustaminen ja uusien ihmisten tapaaminen, kaikki sellainen.

Vielä kun joku ottaisi minut töihin, ettei tarvitsisi olla työtön asiantuntija.

Cherdi Kala

Kun nyt tämä biisi, Cherdi Kala, sattuu pyörimään mielessä ihan taukoamatta, niin jaan sen teillekin. Ehkä muutkin saavat siitä mukavan korvamadon, joka ei hevillä hiljene.

Ihana aamu. Siippa lähti jo ennen seitsemää työmatkalle. Yleensä hän nousee vasta puoli kahdeksan jälkeen. Siipan aikaisesta heräämisestä johtuen minunkin aamu on kaikkine toimineen noin tunnin aikaisessa. Ja silti on aivan valoisaa ja aurinko paistaa jo.

Maailmanloppu ja irtipäästämisen vaikeus

En tiedä mistä johtuu, mutta olen viime yöt nähnyt tosi erikoisia ja eläviä unia. Yhtenä yönä oli ympärilläni jokin maailmanlopun meininki. Minun piti evakuoitua yhdessä autossa, mutta se olikin lähtenyt ilman minua. Toisessa autossa oli minulle tilaa ja paikka, mutta muut autoon tulevat tyypit eivät pitäneet mitään kiirettä, vaikka minä jo näin kuinka taivaanrantaan laskeutui sellainen jääkiekkojoukkue Saipan logosta tuttu pallero. Siis se, joka tulisi unessa tuhoamaan meidät kaikki, jos emme heti lähtisi.

Tehtäköön nyt selväksi, että en ole katsellut mitään aiheeseen liittyviä elokuvia tai televisiosarjoja viime aikoina. Tai lukenut alan kirjallisuutta. Ihan puskista tuli tuo maailmanloppu.

Toisessa unessa roikuin käsieni varassa melkoisen korkealla olevassa vaakapalkissa. Tiesin että minun pitää päästää irti ja tiputtautua alas. Joku oli alhaalla maassa minua siihen kannustamassakin. Mutta irti päästäminen tuntui niin vaikealta; pelkäsin että alastulo tärähtää ikävästi kehossa jos en onnistu joustamaan polvista. Toisaalta, irti päästäminen olisi kuitenkin edessä, sillä muuta vaihtoehtoa ei ollut. Pitämällä kiinni vaan pitkitin asiaa. Korjasin vähän asentoani, ja samassa tajusin että olen juuri laittanut käsirasvaa, eikä otteeni enää pidä vaan alkaa luistaa irti… ja sitten unen juoni jo vaihtuikin, eli en tiedä miten minulle kävi.

Ei tarvitse olla kummoinenkaan unien tulkitsija, että voi tuon jälkimmäisen unen symboliikan tajuta. Vaikea päästää irti ja hypätä sinne, mikä on edessä joka tapauksessa. Olisi ollut kauhean kätevää, jos uni olisi vielä kertonut, että mistä pitää päästää irti, minkä varassa minä ihan suotta roikun. Jos olisin harjoitellut tietoista unennäköä, tilaisin tähän uneen jonkinlaisen jatko-osan tai selittävän episodin.

Mantroja ja mantroja

Minulla oli viikonloppuna mahdollisuus osallistua kirtaniin, eli olla mukana laulamassa livesäestettyjä mantroja. Ihan kivaa, noin periaatteessa, ja oli se käytännössäkin. Huomasin vaan uudestaan ja uudestaan kaipaavani kundaliinijoogan mantroja, sillä kirtanissa mantrasimme enempi hathajoogaperinteeseen kuuluvia mantroja. Ja jostain syystä ne eivät puhutelleet minua ollenkaan. Jotenkin ne tuntuivat myös… meluisilta. Se on paras sana, jonka pystyn keksimään tähän yhteyteen.

Mantrojen ero voi hyvin johtua kielestä. Kirtanin mantrat olivat sanskritinkielisiä, kun taas kundaliinijoogan mantrat ovat pääosin gurmukhia. En tunne kumpaakaan kieltä niin hyvin, että osasin niiden eroista tai yhtäläisyyksistä sanoa juuri mitään, joten parempi olla sanomatta siitä sen enempää. Joka tapauksessa voi olla, että kokemukseni johtuu kielten eroista. Toisaalta esimerkiksi kundaliinijoogan sadhana-mantroissa on yksi sanskritinkielinen mantra, Wah Jantee, Kaar Jantee, Jag Duut Patee, Adek it Wahaa, Brahmaadeh Treysha Guru, It Wahe Guru, eikä se kuulosta minun korvaani ollenkaan niin meluisalta kuin kirtanissa lauletut mantrat. Mietin, että onko kyse kuitenkin siitä, että kundaliinijoogamestari Yogi Bhajan on valinnut kundaliinijoogaan juuri parhaat tai ainakin toimivimmat mantrat. Niin muistan jostakin lukeneeni. Häneltä kysyttiin, miksi kundaliinijoogassa käytetään monia sikhien pyhistä kirjoituksista napattuja mantroja. Yogi Bhajan vastasi, että hän on valinnut juuri ne mantrat, koska ne toimivat. Ihan sama mistä ne ovat peräisin, kunhan ne vaan toimivat.

Vertailimme toisen kundaliinijoogaopettajan kanssa kokemuksiamme kirtanista. Hän oli kanssani hyvinkin samoilla linjoilla mantrojen suhteen. Hän kuvasi eroa jotenkin niin, että kundaliinijoogan mantrat menevät suoraan läpi, sydämeen asti, mitä taas kirtanissa laulamamme mantrat eivät tuntuneet tekevän. Aika kummallinen juttu. Kokeekohan joku mantrat juuri päinvastoin? Niin, että kirtanissa laulamamme mantrat puhuttelevat, mutta kundaliinijoogan mantrat eivät? Luultavasti.

Yogi Bhajan Suomessa

Valkoisen tantran meditaatiossa heiluin aina tauoilla kameran kanssa ja räpsin kuvia. Otin kuvia myös meditaation vetäjästä Satsimran Kaurista. Kun kysyin häneltä, saanko käyttää kuvia, hän antoi luvan mutta pyysi myös, että lähettäisin hänelle kuvia hänestä itsestään, sillä juuri itsestään hänellä ei kuvia paljon ole. Lupasin, ja lähetinkin. Satsimran vastasi viestiini, ja kertoi että hän on käynyt Suomessa Yogi Bhajanin kanssa.

Olen joskus aiemminkin kuullut huhuja siitä, että Yogi Bhajan olisi piipahtanut Suomessa, mutta kukaan ei ole tuntunut tietävän siitä sen enempää. Nyt Satsimran kertoi, että oli elokuu vuonna 1986, ja he tulivat Tukholmasta Helsinkiin. Satsimranin mielestä oli kylmä ja Helsingin kadut olivat leveitä ja melko autioita. Hän muistelee shopanneensa myös vähän. Ehkä kiinnostavin tieto on kuitenkin se, että Satsimran kertoi Yogi Bhajanin opettaneen jonkun kotona.

Ai että miten mukavaa olisi tietää kenen kotona, ja ketä siellä oli paikalla. Ja mitä Yogi Bhajan opetti. Suurin osa Yogi Bhajanin opetuksista on otettu videolle, mutta olisiko nyt niin, että juuri tästä tilaisuudesta ei ole olemassa tallennetta. Toinen vaihtoehto on, ettei sitä nauhaa ole vaan vielä löydetty hänen jälkeenjääneistä arkistoista. Tai sitten kukaan ei pidä kiinnostavana jossakin Suomessa jonkun kotona tehtyä tallennetta.

Heittäytymisestä

Luin Virpi ja Jaakko Hämeen-Anttilan haastattelua Oma Aika –lehdestä (7/2013) ja riemastuin valtavasti Jaakko Hämeen-Anttilan kommentista. Hän sanoo: ”Olen aina halunnut elää täysillä ja heittäytyä nojatuoliin lukemaan”.

Niinpä. Yksi elää täysillä heittäytyessään lentokoneesta laskuvarjon vietäväksi, toinen heittäytyessään olohuoneen nojatuoliin lukemaan. Pääasia että heittäytyvät. Riemastukseni Hämeen-Anttilan kommentista taitaa johtua siitä, että minä olen enempi niitä nojatuoliin heittäytyjiä. Ja joogamatolle.