Englannin opettaja

Muistatteko GS:n, intialaisen nuoren miehen, johon tutustuin kanssajoogaajan ja internetin suosiollisella avustuksella reilu puoli vuotta sitten? Nykyisin kutsun häntä kummipojakseni, sillä kummipojan ja kummitädin välinen suhde kuvaa hyvin meidän välistä suhdettamme, jos vaan jätetään se kristillisestä kasvatuksesta huolehtimisen osuus pois.

GS opiskelee tällä hetkellä kutakuinkin kokopäiväisesti englantia, koska hän haluaa itselleen kansainvälisesti hyväksytyn, standardoidun sertifikaatin englannin kielen taidostaan. Minä autan häntä parhaani mukaan englannin opiskelussa. Opettajan rooli on monella tavalla hauska ja opettavainenkin, mutta ehkä mullistavinta siinä on ollut huomata, kuinka paljon minä osaan. Olen tottunut ajattelemaan, että minun englantini on ihan surkeaa. Itse asiassa minulla on siitä mustaa valkoisella erästä toteuttamaani projektia koskevassa lausunnossa. Luen ja kirjoitan englanniksi päivittäin, mutta kyllä kielentarkastukseen lähettämäni tekstit ovat edelleen täynnä punaisia merkintöjä, vaikka koko ajan opinkin lisää.

GS on nopea oppimaan, eikä hän koskaan nyrpistele antamalleni palautteelle. Päinvastoin, hän kehottaa jatkuvasti minua olemaan tiukka ja huomauttamaan kaikista hänen tekemistä virheistä, sillä vain niin hän oppii. Parhaani yritän, vaikka kaiken palautteen annan ensin lempeästi ja tiukkaan sävyyn vasta sitten, jos lempeä opetus ja ohjaus ei mene kerrasta perille.

Osallistuttuaan kielitestin harjoitustestiin GS on saanut palautetta, jonka mukaan hänen on laajennettava englannin kielen sanavarastoaan. Sen laajentaminen käy melkoisen helposti, kun kirjoitan skypeviesteihin mukaan sanoja, jotka tiedän hänen joutuvan tarkistamaan sanakirjasta. Hän omaksuu uudet sanat ällistyttävällä nopeudella, ja ottaa ne käyttöön saman tien. Sydäntäni lämmittävät ja hyrisyttävät erityisesti ne tilanteet, kun GS kirjoittaa omiin viesteihinsä mukaan sellaisia sanoja, jotka minä joudun tarkistamaan sanakirjasta.

Enpä olisi jokin aika sitten uskonut päätyväni englannin kielen yksityisopettajaksi. Mutta universumi järjestelee kaikenlaista, jos vaan on valmis ottamaan uusia ja yllättäviä asioita vastaan. Itse asiassa universumi järjestelee kaikenlaista, oli niitä valmis ottamaan vastaan tahi ei. Helpompaa on, jos ei pyristele vastaan, vaan kulkee universumin osoittamaan suuntaan. 

Opettamisen suhteen mielessä pyörivät usein kundaliinijoogamestari Yogi Bhajanin sanat:

If you want to learn something, read about it.
If you want to understand something, write about it.
If you want to master something, teach it.

Neljä Kauria opiskelee

Tänään kokoonnuimme jälleen lounaalle, vaihtamaan kuulumisia ja opiskelemaan yhdessä. Tätä on nyt jatkunut reilun vuoden. Tietoisen kommunikoinnin kurssin materiaali on kohta kahlattu ja opiskeltu läpi. Niinpä tänään esiin nousi kysymys, mitä me sitten teemme. Katsotaan. Opiskeltavaa riittää kyllä, pitää vaan tehdä valintoja jos päätämme jatkaa.

Aiheesta lisää kundaliinijoogayhdistyksen jäsenkirjeessä, johon meistä kirjoitin.

Vaateostoksilla

Kuten kuvasta näkyy, tästä ei ole tulossa mikään muotiblogi. Oikea muotibloggari olisi nähnyt vaivaa vaatteiden asettelemisen suhteen. Minä vaan roiskasin ne sängylle.

Vaatteiden ostaminen ei ole minun suosikkipuuhaani. Siksi ostan yleensä enempi kerralla. Käytännössä kaiken, mikä täyttää kovat ehtoni: sopii päälle, on kivan värinen ja materiaaliltaan puuvillaa tai pellavaa, bambua tai jotakin muuta luonnonkuitua.

Eteisessä on jo muutaman päivän odottanut kuljetusta kiertoon kassi, jossa on mustia vaatteita kaapista. En pidä niitä enää, joten sama ne on viedä pois tilaa viemästä. Yksikin tosi hyvä takki, mutta kun nyt vaan en kerta kaikkiaan voi pukeutua enää mustaan. Se ei onnistu kuin hyvin, hyvin pienessä määrin kerrallaan. Ja takki on liikaa.

Tiltaltin laulua

Lähdimme tämän vuoden ensimmäiselle patikkaretkelle tuttavapariskunnan kanssa. Tiltaltit lauloivat pitkin matkaa, käki kukkui, ja myös muut minulle tuntemattomat linnut lauloivat. Harmillista kyllä, lintujen tunnistaminen äänen tai edes ulkonäön perusteella ei ole minun vahvuuksiani. Joutsenpariskunnan tunnistin. Kasvien kanssa olen vähän parempi, vaikka tämä kaunis kukkija ei ollut hallussa. Se osoittautui syylälinnunherneeksi.

 

Päivä oli mitä parhain, välillä ehkä vähän liiankin lämmin. Polku oli hyvin merkitty, Birgitan mukaan nimetty. Matkan aikana Birgitasta sukeutui mitä mielenkiintoisin henkilö meidän mielikuvituksissamme ja puheissamme, kun kehttelimme tarinaa siitä, kuka Birgitta oli ja millä asioilla hän näissä maisemissa liikkui. 

Muita ihmisiä ei juuri ollut liikkeellä. Vain muutama vastaantulija koko 13 kilometrin matkalla. Sikäli ei mikään ihme, että polku oli kohtuullisen vaativa kuljettava. Jalkoja piti nostella ihan tosissaan, ja katsoa tarkkaan mihin jalkansa laski, ettei tupsahtanut turvalleen. Niinpä se 13 kilometriä taisi olla meille kaikille ihan riittävä matka tähän aikaan vuodesta.

Pari asiaa puutarhasta

Taas se tapahtui. Koko puutarha ryöpsähti viidakoksi yhdessä yössä. Tuntuu kuin olisin hävinnyt taistelun kaikille rikkaruohoille jo tässä vaiheessa. Ajatus on sikäli väärä, että en minä taistele mitään kasvia vastaan. Kasvakoot, kunhan etsivät itselleen sellaisen paikan, jossa voivat rauhassa olla.

Sitä paitsi voisihan sen ajatella niin, että me kasvatamme villiyrttejä puutarhassa, nokkosta ja voikukkaa. Vielä pitäisi löytää joku, joka söisi niitä. Jos vaikka vuokraisi lampaan kesäksi.

Mitä on tapahtunut siperianhernepensaan alla kasvavalle tuoksuorvokille? Se ei tehnyt ensimmäistäkään kukkaa tänä keväänä. Jotkut kitkevät sitä pois puutarhastaan, yrittävät päästä kokonaan eroon siitä, ja sanovat että se ei ole erityisen helppo hävitettävä. Sen perusteella ei tuoksuorvokin pitäisi meiltäkään hävitä yhdessä talvessa ilman erityisiä toimenpiteitä. Ehkä se pitää vaan välivuoden, ehkä se kukkii taas ensi keväänä.