Aamulla kävin joogaharjoituksen
jälkeen suihkussa ja puin päälleni vaatteet, jotka olin illalla ottanut
tuolille odottamaan. Valmistin aamiaisen, ja söin sen lukien eilistä lehteä –
uutta en jaksanut laatikosta hakea. Kun sain syötyä, humautin kyynärpäällä
melkein täyden teemukin kumoon ja teet päälleni, siitä lattialle. Ei muuta kuin
vaatteet vessaan kuivumaan, keittiön lattian luuttuaminen kuivaksi, ja
hiipiminen vaatekaapille. Uusi vaatekerta päälle, ja töihin.
Töissä on kellokortti. Mikä muinainen
jäänne, täysin käsittämätön kapistus. Me emme oikein tule toimeen. Emme meidän
keskinäisessä vuorovaikutuksessa emmekä ihan periaatteellisellakaan tasolla,
sillä minusta kellokortilla ei ole mitään oikeutta olla olemassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti