Ihmisten edessä

Minulla on tällä viikolla kaksi jonkin sortin esiintymistä, joissa pitää puhua toisille ihmisille tietystä aiheesta. Ensimmäinen oli tänään. Tuttu aihe josta puhuin, kuulijoita alle sata. Eniten hermostutti se, että minua ei juurikaan hermostuttanut etukäteen. Yleensä saan aikamoisen adrenaliinipiikin viimeistään siinä vaiheessa kun aloitan, mutta nyt sekin jäi uupumaan.

Olen aivan varma siitä, että kundaliinijoogaopettajana toimiminen on saanut minut jollakin tavalla tottumaan ihmisten edessä olemiseen. Vaikka joogatunnilla ihmiset ovat silmät kiinni, ja tuollaisessa puhumistilaisuudessa olen kaikkien katseen kohteena. Silti minun näköjään nykyisin paljon helpompaa olla keskipisteenä ja kapellimestarina, joka määrää tapahtuman kulun. Hitsi, oli oikeasti hienoa olla pälättämässä ihmisille niin rentona ja hermostumatta.

Sitten kävi niin kuin minulle aina käy, eli se mitä olen valmistautunut puhumaan, loppuu. Ja silti aikaa on yllin kyllin. Tällä kertaa onnistuin heittämään lonkalta muutaman jutun, ja sitten vielä sain ihmiset keskustelemaan keskenään.

Johtopäätös: kaikki sosiaaliset jännittäjät, alkakaa harrastaa kundaliinijoogaa, opiskelkaa kundaliinijoogaopettajiksi ja alkakaa pitää tunteja.