Masentava maanantai

Olipas vaikea aamu. Heti aluksi nukuin pommiin. Olin ajatellut herääväni 4.30, mutta kello oli jo 4.41 kun ensimmäisen kerran avasin silmäni. Herätyskelloa en ole käyttänyt pitkään aikaan tavallisina aamuina. No, kiire ei tullut kuitenkaan, mutta vähän harmitti tuollainen lipsahdus. Vielä enemmän harmitti kun kävelin junaan ja omalle paikalleni. Vaunu oli jääkylmä! Ja nyt se tosiaankin oli kylmä, muutkin istuivat takit päällä, en vain minä. Olisi ollut mukavampi nukkua koko junamatka jos ei olisi tarvinnut istua pää huurteessa. Lisäksi ikkunapaikan matkustaja halusi rampata edestakaisin vähän väliä, eikä siinä auta kuin nousta ja antaa tietä.

Ihan tosissani mietin puoli aamua että haen sairaslomaa, en jaksa käydä töissä enää. Kai tämän ikäisestä ihmisestä aina sen verran vikaa löytyy, että sairaslomaa saa. Oikeastaan jaksoin aamun läpi vain sairasloma-ajatuksen turvin. Onneksi päivän mittaan olo koheni ja töissä alkoi tapahtua pieniä asioita, jotka taas saivat jaksamaan. Sitä paitsi huomenna on taas etäpäivä, saan tehdä töitä kotisohvalta käsin ja välillä käydä ohjaamassa kundaliinijoogatunteja. Sitten keskiviikko ja torstai työpaikalla, perjantai etätöissä ja taas on viikonloppu. Niin se menee, eikä jouluun ja lomaan ole oikeasti enää pitkä aika.