Sunnuntai

Minulla on tänään pitkästä aikaa sunnuntaitunti, eli ohjaan puolentoista tunnin mittaisen kundaliinijoogatunnin. Sunnuntaitunteja on ihan mukava pitää, sillä ihmiset ovat hyvällä tuulella ja kiireettömiä. He tulevat hyvissä ajoin, eivät viime tipassa niin kuin monesti viikolla, eikä heillä ole tulipalohoppua pois.

Toisaalta sunnuntaitunti tarkoittaa sitä, että oma päivä pitää suunnitella ja elää sen mukaan, että pääsee pitämään tunnin. Niinä viikonloppuina ei haittaa yhtään, kun tulee formulakisoja televisiosta ja siippa toljottaa niitä. Silloin katoan ihan mielelläni pois kotoa. Mutta tällaisina urheiluvapaina viikonloppuina pitää sitten kaupassakäynnit ja syömiset ynnä muut vähän järjestää. Ei sillä, pieni vaivahan se on. Suunnitella syöminen ja muut aktiviteetit niin, että ei joudu menemään täydellä vatsalla joogaan.

Sunnuntaisin on kiva teettää sellaisia kohtuullisen meditatiivisiä harjoituksia. Ainakin tähän vuodenaikaan. Kun ihmiset ovat rauhallisissa energioissa jo valmiiksi, on heidän paljon helpompi sujahtaa meditatiiviseen mielentilaan kuin arkena heti töiden jälkeen.

Viime viikkoina useampikin ihminen on kysynyt minulta harjoituksen jälkeen, että onko jotenkin tavallista tai yleistä että harjoituksesta tuli tällainen ja tällainen olo, tai että heistä alkoi tuntua tältä ja tältä. En minä tiedä mikä on tavallista missäkin harjoituksessa. Omat kokemukseni tiedän. Ja sen, että kaikenlaisia tuntemuksia ja kokemuksia voi tulla, mutta kaikille ei tule. Tuntemuksiaan ei kannata säikähtää. Eikä toisaalta jäädä liikaa pohtimaankaan. Ne voi pistää merkille, ja sitten antaa niiden mennä.