perjantai 28. joulukuuta 2012

Seitsemän minuutin kynnys



Kirjoitin ennen joulua meditaatiosta, jota aloin tehdä aamuisin. Siinä kädet ojennetaan sivuille, ja niitä pidetään ojennettuina koko meditaation ajan. Aloitin neljän minuutin mittaisella meditaatiolla, ja tarkoitukseni oli pidentää sitä yhteentoista minuuttiin. Nyt olen kuitenkin jumissa seitsemän minuutin kohdalla.

Tästä jumittautumisesta pääsisi irti kun lisäisin kelloon vaikka 30 sekuntia aikaa, ja tekisin meditaatiota pidempään. Mutta mieli keksii erilaisia syitä, miksi ajan lisääminen ei ole ollenkaan hyvä idea. Mielen mielestä en jaksa pidempään, sillä jo nyt käsivarret tärisevät ihan mukavasti viimeisten minuuttien ajan. Mielen mielestä myös hartialihakseni ovat nyt vaan sellaisessa tilassa, ettei ajan lisääminen ole mahdollista. Oikeasti mieli pitkästyy meditaation aikana ihan kunnolla, ja ehkä lisäpitkästymistä välttääkseen vetoaa kehoon liittyviin syihin, joiden takia aikaa ei muka kannata lisätä.

Olen antanut mielen keksiä tekosyitään jo monena päivänä, ja tehnyt vain sen seitsemän minuuttia. Kun on ollut matkustamista, ja kaikkea. Mutta tämä ei voi jatkua. Ehkä jo heti huomenna mieli saa antaa periksi, ja istua meditoimassa sen seitsemän ja puoli minuuttia. Keho siihen ihan varmasti pystyy, varsinkin jos saan mielen tekemään yhteistyötä kehon kanssa vastaan hangoittelemisen sijaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti