Turbaanikankaiden silitystä

Koska siippa lähti hallille katsomaan peliä, minä päätin sillä välin huoltaa turbaanikankaitani. Pointti on se, että olen tosi laiska silittämään, enkä oikeastaan silitä muita tekstiilejä kuin pöytäliinat joita käytetään tosi harvoin, keittiöpyyhkeet ja turbaanikankaat. Niistä silitettävää sitten kertyy kohtuullinen kasa ennen kuin minä ryhdyn hommiin. Tänään oli hyvä levitellä kankaita ympäri olohuonetta kun olen yksin. Lisämotiivina oli se, että pestyt ja silitetyt valkoiset turbaanikankaat oli kaapista loppu.

Minulla on ihan hyvä höyrysilitysrauta. Mutta silityslauta on turhan matala, saan selkäni kipeäksi kun silitän vähänkään kauemmin. Mutta koska silitän niin harvoin, en ole raaskinut investoida uuteen lautaan. Tai ei se rahakaan ole pointti, vaan yritys vähentää tavaroiden kulutusta ylipäänsä. Nykyinen silityslautani odotti minua siinä asunnossa, johon muutin kun muutin pois kotoa. Siinä oli huono päällinen, mutta ostin Anttilasta uuden, ja kiinnittelin niittipyssyllä edellisen päälle. Hyvin se on asiansa ajanut.

Silitin kolme turbaanikangasta; kaksi valkoista ja yhden värillisen aluskankaan. Silityksen jälkeen levittelin ne pitkin olohuonetta odottamaan rullausta. Kangas on sen verran leveä, että taitan sen kolminkertaiseksi. Ja sen jälkeen rullaan kankaan rullalle kuin idealsiteen tai hevosen pintelin. Sellaiselta rullalta kangas on helppo kieputtaa pään ympäri. Usein vaan on niin, että pesty ja silitetty kangas on sen verran löysä, ettei siitä saa oikein napakkaa turbaania heti ensimmäisellä kerralla. Siksi minä istun täällä nytkin turbaani päässä: tein sen ensimmäisen saman tien, niin seuraavalla kerralla kun olen oikeasti menossa jonnekin turbaani päässä, siitä toivon mukaan tulee siisti ja napakka. Nyt päässäni on enempi sellainen löysähkö kasa kangasta. Taidan mennäkin ottamaan sen pois, ja rullata kankaat kaappiin.