Pääsiäistä!

Olin eilen kiirastorstaina tuuraamassa toista kundaliinijoogaopettajaa ja pitämässä hänen tuntinsa. Ihan mukavaa on päästä sijaistamaan nyt, kun omia joogatunteja ei ole viikossa kuin yksi. Ja niitä sijaistuksia tulee keväämmällä vielä enemmänkin. Ja todennäköisesti kesälläkin.

Aika pienelle porukalle sain eilen ohjata joogaa. Monet olivat ilmeisestikin siirtyneet suoraan pääsiäisen viettoon ja jättivät tunnin väliin. Mutta eipä se haitannut, sitten tehtiin vähemmällä väellä. Se vaan, että olin valinnut kohtalaisen raskaan harjoitussarjan eiliseksi, ja sellaisen tekeminen on aina helpompaa jos ryhmässä on enemmän kuin vaan muutama ihminen. Eilisellä tunnilla oli seitsemän joogaajaa, ja se riitti hyvin. Joogaajista kaksi oli ensikertalaisia, ja heille sanoin varmuuden vuoksi tunnin jälkeen, ettei harjoitussarjat aina ole noin raskaita, etteivät pelästyisi heti ensimmäisestä yrityksestä. Olin kyllä havaitsevinani heissä sen kipinän joka joihinkin kundaliinijoogasta syttyy jo heti ensimmäisellä kerralla, että tätä on saatava lisää, tämä on kivaa. Niin se koukuttaa ihmisiä.

Olisin tunnin jälkeen saanut autokyydin kotiin, mutta kiitin ja kieltäydyin kohteliaasti. Mieluummin kävelin 20 minuutin matkan kotiin, sillä tunnin jäljiltä minulla olivat energiat korkealla, posket leiskuivat punaisina ja tunne kuin lentoon lähtisin. Sellaisessa olotilassa on hyvä maadoittaa itseään: vetää punaiset lenkkarit jalkaan ja kävellä tukevasti maan pinnalla. Ilman iltakävelyä olisi ollut vaikea rauhoittua nukkumaan ja saada unta, vaikka harjoitussarja jonka ohjasin, oli nimenomaan harjoitussarja unettomuuden voittamiseksi.