Rutiinilla

Joinakin aamuina, kun kello tulee viisi ja minä herään, käy mielessä että onko tässä mitään järkeä. Herätä viideltä tekemään oma aamuharjoitus, kun voisi jäädä lämpimään vuoteeseen tuhisemaan. Onko mitään järkeä lukea posottaa Japji, ja tehdä meditaatio jonka viimeiset minuutit sattuvat käsivarsiin paljon.

Taas tänään oli sellainen aamu. Mutta koska olen herännyt aamuisin tekemään harjoitukseni niin pitkään ja tottunut siihen, tein sen tänäänkin, vaikka epäilykset homman järkevyydestä olivat kovat. Ylösnousu ja harjoitus hoituivat vanhalla rutiinilla; nautinto siitä oli tänään kaukana.

Tällaisiakin aamuja tulee, se on ihan selvä. Jos aamuharjoituksen tekeminen olisi pelkkää iloa ja onnea, kaikkihan sitä tekisivät. Tulee epäilyksen aamuja, jolloin pitää löytää konstit nälän, kylmän ja väsymyksen voittamiseksi. Ja sanotaan, että koska meille ihmisille näiden maallisten esteiden kanssa kilvoittelu ja niiden voittaminen on mahdollista, enkelitkin kadehtivat meitä. Enkeleille aamuharjoitus ei ole mikään juttu, mutta meille mukavuudenhaluisille ihmisille se on.