Juhannus saa tulla

Nyt on kesäpäivän seisauksen meditaatio meditoitu, nyt voi alkaa juhannuksen vietto. Vaikka ei me sitä millään erityisellä tavalla vietetä. Ollaan kotona ja pyöräillään. Käydään saunassa. Ja ehkä kaivetaan meidän pallogrilli kellarista ja valmistetaan siinä jotakin evästä. Pyrkimyksenä on, että joka kesä grillaisimme edes yhden kerran.

Heräsin aamulla jo vähän turhankin aikaisin, puoli neljältä. Yritin nipistää silmiä vielä hetkeksi kiinni, mutta eipä nukkumisesta enää oikein mitään tullut. Aloin sitten valmistautua meditaatioon, eipä siinä oikein muutakaan ollut tehtävissä.

Se mitä me tehtiin aamun kahden ja puolen tunnin meditaatiossa oli se, että toistimme Mul Mantraa. Siis tätä

Ek Ong Kaar                                                                                  

Sat Naam 

Kartaa Purkh 

Nirbao Nirver 

Akaal Moorat 

Ajoonee, Seebhang                                        

Gur Prasaad 

Jap 

Aad Sach 

Jugaad Sach 

Hee Bee Sach 

Naanak Hosee Bhee Sach 

Aloitimme mantraamisen yhdessä, minä ja toinen kundaliinijoogaopettaja, jonka tytär soitti harmonia. Sitten jatkoimme vuorotellen 15 minuutin pätkissä, kunnes viimeisen vartin taas mantrasimme yhdessä. Aika meni taas ihan hujauksessa, ääni kesti hyvin, ja oli tosi mukavaa. Ihmisiäkin oli paikalla, meidän lisäksi vähän toistakymmentä. Ja hitsi miten keskittyneitä kaikki olivat mantraamaan! Harmoni oli tosi iso apu, ilman sitä olisi ollut tosi paljon vaikeampaa. Tosin harmonin soittajaa ei käynyt yhtään kateeksi; hän soitti käytännössä koko kaksi ja puoli tuntia tauotta, lattialla istuen ja vaihtamatta asentoa.

Kun tulin kotiin, kävin hyvin ansaitulle aamiaiselle. Siippa lähti kaupungille ja ruokakauppaan, mutta soittikin jo ennen kuin olin saanut aamiaiseni syötyä. Hän oli hukannut avaimensa, tai ne olivat tippuneet taskusta. Pyysi katsomaan, josko ne olisivat tippuneet jo lähdössä, ja löytyisivät meidän pihasta. No siellähän ne olivat, onneksi. Koska siipan pyörän avaimet ovat samassa nipussa, ja hänen pyöränsä oli nyt kaupungilla lukossa, piti minun lähteä viemään avaimet hänelle. Onneksi matka ei ollut pitkä, ja kaupunki niin autio, että siellä pääsi pyörällä sujahtelemaan ihan eri vauhtia kuin ruuhka-aikoina.

Nyt odottelen että siippa palaa kaupasta. Ja vähän epäilen, että tässä käy vanhanaikaisesti. Eli että ojennan selkäni tuohon sohvalle, ja seuraavaksi olen umpiunessa. Kyllä, pienet tirsat tähän väliin tuntuu oikein hyvältä ja houkuttelevalta ajatukselta.

Oikein hyvää juhannusta kaikille!