Kukkaruokaa

Eilen tein pastaa ihan uudella, omassa päässä kehitellyllä ohjeella. Tai no, kyseessä oli jälleen kerran ruoka, joka perustui siihen mitä kaapista sattui löytymään. Ja puutarhasta, sillä pastaan tuli myös tällaisia.

 

Ruohosipulin kukat olivatkin ruuassa yllättävän voimakkaasti ruohosipulin makuisia. Ja kauniita! Mikäs niitä oli rouskutellessa.

Pastaan tuli myös murustettua fetajuustoa, pinjansiemeniä, yksi avokado, yhden limetin mehu ja reilusti oliiviöljyä. Avokado on minulle uusi tuttavuus sikäli, että olen sitä kyllä joskus maistanut ja todennut, että ei sovi minun makuun. Mutta juurikin viime viikolla kun olin ulkona lounaalla, oli salaattiin laitettu avokadoa. Ja huomasin, että se ei ollut ollenkaan hassumpaa. Niin paljon en vielä innostunut että olisin itse ostanut meille kotiin avokadon, mutta sain sen ystävältäni, joka kävi kylässä. Pitihän se sitten syödä pois. Siippa kyllä söi pastaa kiltisti mutta syötyään totesi, että hän ei erityisemmin välitä avokadosta lämpimänä, vaan syö sitä mieluummin kylmänä. No nyt tiedän tämänkin. Näin sitä oppii uutta omasta aviomiehestään kaikkien näiden yhdessä vietettyjen vuosien jälkeen.