Aurinkoa ja kilometrejä

Eilen aamupäivä täyttyi toiminnasta niin, että pääsimme lähtemään pyöräilemään vasta puolilta päivin. Se oli sikäli harmi, että ilma oli sitten jo turhan lämmin. Aurinkoinen sää ja 27 astetta lämmintä vie mehut helteeseen tottumattomalta, ja niinpä meidän pyörälenkki oli sitten kilometreiltään melko lyhyt.

Tänään lähdimme liikkeelle heti aamupäivällä. Lenkille tuli pituutta 55 kilometriä, ja matkan keskivaiheilla aloimme ihan älyttömän mäkistä, päällystämätöntä tietä kymmenisen kilometriä. Tie nousee ihan reilusti, kunnes korkeimman kohdan jälkeen alkaa taas laskea. Mutta siinä laskevallakin osuudella oli reippaita ylämäkiä alamäkien seassa. En onnistunut ajamaan pätkää ilman pysähdyksiä, vaan kaksi kertaa piti laskeutua pyörän selästä huohottamaan. Keuhkot saivat sen verran tuuletusta, että loppumatka piti yskiskellä limaa ylös.

Tämä oli kolmas kerta kun ajoimme kyseisen reitin. Jokainen kerta on piirtynyt mieleen lähtemättömästi. Ensimmäisellä kerralla ajoin vielä 7-vaihteisella Helkamalla, ja siitä loppui vaihteet kesken jo ihan kättelyssä. Ja samalla minulta loppui kunto. Jyrkimpiä kohtia taluttelin ylös, sillä pienin vaihde oli aivan liian raskas niiden ajamiseen. Toisen kerran olemme ajaneet saman lenkin meidän hybrideillä, ja se menikin ihan hyvin, koska oli loppukesä ja minulla niin paljon kilometrejä alla, että jaksoin ajaa mäet kunnialla ylös. Tänään olimme liikkeellä crossareilla, ja niiden kanssa tulikin eteen sellainen jännittävä juttu, että ylämäissä piti ottaa huomioon ajavansa lukkopolkimilla. Eli vauhdin ei voinut antaa mennä liian hitaaksi, sillä koko ajan piti pystyä irrottamaan jalat polkimilta ennen kuin vauhti pysähtyi kokonaan.

Sellainen reissu tänään. Jos välillä kävikin mielessä epäilys, että onko tuollaisessa polkemisessa mitään järkeä, alkoi järki löytyä kotiin päästyä, kun olimme käyneet saunassa. Hitsi, miten hyvä olo: fyysisesti väsynyt sellaisella mukavalla tavalla, mutta muuten voittajafiilis. Ja kyllä sitä polkemisen tolkkua löytyi matkan varreltakin, kun poljimme läpi kauniiden kesämaisemien – kaikki vuodeajan runsaat tuoksut nenässämme ja ihmisten niin kuin eläintenkin touhujen äänet korvissamme.

Itsensä rajoittamisesta

Kundaliinijoogamestari Yogi Bhajan on todennut: ”Kukaan muu ei voi rajoittaa sinua. Jos haluat rajoittaa itseäsi, voit tehdä niin. Muussa tapauksessa koko Universumin resurssit ovat sinun käytettävissäsi.”

Siitä asti kun olen kuvitellut jollakin tavalla tuntevani omat heikkouteni ja vahvuuteni, olen ajatellut, että on kaksi asiaa, joissa minusta ei voi koskaan tulla todella hyvää. Toinen on laskeminen, siis matemaattista kykyä osoittavat asiat. Toinen on musikaalisuus, laulaminen ja soittaminen.

Viime aikoina olen joutunut ajattelemaan uudelleen nämä puolet itsestäni. Ylipäänsä kundaliinijoogaan sisältyvä mantraaminen on saanut minut epäilemään, että en nyt niin kauhean epämusikaalinen olekaan. Toki mantraaminen ja laulaminen ovat eri asioita, mutta silti. Ennen juhannusta pidetyssä kesäpäivän seisauksen meditaatioissa viimein ylitin itseni: soitin jotakin helistintä (ei hajuakaan sen nimestä) ja vedin mantraa vuorotellen toisen kundaliinijoogaopettajan kanssa harmonin säestyksellä. Se aivan tosi lähellä laulamista ja soittamista. Itse asiassa tajusin sen vasta paljon jälkeenpäin; meditaation suunnittelussa ja toteutuksessa ei tullut mieleenkään, että tässä nyt teen jotakin sellaista, mitä en ole kuvitellut osaavani tehdä. Joskus joistakin asioista on vaan niin varma, että juuri näin minun kuuluu ja pitää tehdä, ja jos kerran niin on, niin kai minä sitten osaan, pystyn ja kykenenkin. Naisen on tehtävä mitä naisen on tehtävä.

Jonkinlaisen epäuskoisen naurunpurskahduksen minussa sai kuitenkin aikaan se, kun minua pyydettiin tehtävään, joka perustuu täysin ja yksinomaan laskemiselle. Minä!? Olen kuvitellut olevani huonoin laskija joka tunnetaan, mutta kyseistä tehtävää tuntuu nyt hoitavan henkilö, joka on minuakin huonompi laskemaan. Tai ainakin hän tekee toistuvasti virheitä, ja olen toistuvasti ja useaan kertaan korjannut hänen laskujaan. Uskon että selviäisin tehtävästä sen nykyistä hoitajaa paremmin, mutta en muista syistä kokenut voivani ottaa tehtävää vastaan. Ei siitä sen enempää, minun käsitykseni itsestäni heilahti ihan jo sen takia, että minua ylipäänsä pyydettiin.

Vielä kun tapahtuisi jotakin, joka muuttaisi ajatukseni siitä, että puhun, kirjoitan ja ymmärrän englantia huonommin kuin kukaan muu. Tämä rajoittava ajatus on paljon uudempaa perua kuin musikaalisuuteen ja matemaattisuuteen liittyvät, mutta se vaivaa minua paljon enemmän.

Loma alkoi

Olin tänään iltapäivällä muutaman tunnin päivätöissä, mutta eipä minun hommista oikein enää mitään tullut. Samassa kerroksessa, yhden lasioven takana on menossa remontti, joka piti tänään aikamoista meteliä. Ja muutenkin, en vaan jaksa keskittyä. Kun aikaa menee enemmän pasianssin pelaamiseen koneella kuin tehokkaaseen työskentelyyn, voi yhtä hyvin lähteä pois.

Illalla pidin jälleen joogatunnin. Oli mukavaa, mutta ei mitään erityisiä tapahtumia, ajatuksia tai tuntemuksia joista voisin raportoida täällä blogissa. Tavallista kivaa. Tunnin jälkeen alkoi loma. Huomenna aamulla vedän sadhanan, mutta koska se ei ole palkallista työtä vaan vapaaehtoista harrastustoimintaa, olen nyt virallisesti lomalla. Toivon että pystyn lomailemaan ainakin kaksi viikkoa, mutta katsotaan nyt. Viikon olen lomalla ihan joka tapauksessa.

Mitäs lomalla oikein olikaan tapana tehdä? Pyöräillä? Joogata? Tonkia pihaa ja levittää siipan tänään hakema multakuorma? Eikun ei, nyt muistankin, lomalla ei tarvitse tehdä yhtään mitään. Niinhän se olikin.

Tulkkausta

Näin kesäaikaan joogatunneilla käy jonkin verran turisteja, jotka eivät osaa suomea. Ja mikäs siinä, on ihan hienoa että joogata voi ohjatusti myös lomalla tai matkoilla ylipäänsä. Maanantain integraljoogatunnilla oli ilmeisesti myös joku suomea taitamaton, koska ohjaaja toisti kaiken sanomansa englanniksi. Ihan aavistuksen tuli sellainen papukaijafiilis. Mutta pääasia että kaikki tiesivät mitä tehdään.

Tänään otin osaa kundaliinijoogatunnille, ja taas oli mukana yksi turisti. Ja yllättäen opettaja kehotti tätä espanjalaista naista menemään minun viereeni, jotta minä voin tulkata tunnin hänelle. No hupsis, ajattelin, näinkö sitä joutuu ohjaamaan toista englanniksi kun tarkoitus oli joogata itse.

Itse asiassa tulkkaamispuuhissani kävi niin, että en loppujen lopuksi montaa sanaa puhunut englantia tunnin aikana. Aloitin kyllä hyvin aikein, mutta pitkin harjoitusta espanjatar osoitti minulle, että hän on hyvin perillä ja kartalla siitä, mitä ollaan tekemässä. Opettaja tietenkin näytti kaiken hyvin, ja minä sanoin muutaman sanan englanniksi (sisäänhengitys vasemmasta, uloshengitys oikeasta sieraimesta -tyyliin). Ja koska espanjatar oli käynyt kundaliinijoogatunnilla aiemminkin, hän tiesi mitä missäkin vaiheessa tehdään, ja saattoi arvata mitä opettaja sanoi. Ja tietenkin gurmukhinkieliset mantrat ovat samat ympäri maailmaa. Kehuin hänen suomen kielen ymmärrystään tunnin jälkeen, ja hän kertoi olevansa vasta toista päivää Suomessa.

Espanjattaren mainio pärjääminen ummikkona tunnilla oli oiva osoitus siitä, että kundaliinijoogatunti on eräänlainen formaatti. Se noudattaa tiettyä kaavaa, vaikka joka kerralla tehdään periaatteessa eri asioita. Tai siis eri harjoitus, toisin kuin esimerkiksi astangajoogassa. Silti kundaliinijoogan perusperiaate on niin helppo ja yksinkertainen, että sitä voi näköjään tehdä vaikka ei ymmärtäisi ohjauksesta mitään. Hienoa, eikö vaan.