Pinna kiristyy

Alan huomata omasta olostani, että olen ollut yhteisessä aamusadhanassa viimeksi melkein kaksi viikkoa sitten. Liian pitkä tauko, viikko olisi vielä ihan sopiva. Mutta kun mennään toiselle viikolle, alkaa ulkoiset asiat vaikuttaa omaan mielialaan ihan turhan paljon. Olen jokusenkin kerran joutunut laskemaan kymmeneen töistä kantautuneiden viestien takia. Ja muutenkin maailma minun ympärillä ei nyt pyöri siihen malliin kuin haluaisin. Se kiukuttaa, ja haluaisin korjata kaikki asiat. Tietenkään en siihen pysty, sen tiedän ihan hyvin, mutta pointtini on nyt se, että sadhanavajeen takia tällaiset asiat tulevat edes mieleen. Kun en muuta voi, pistän maailman järjestykseen unissani ja sanon  suorat sanat kanssaihmisille yö toisensa jälkeen.

Jos tällaista sadhanavajetta ei olisi päässyt syntymään, keskittyisin luultavasti niihin hyviin asioihin, joita ympärilläni tapahtuu myös. Minulle tarjotaan apua yllättäviltä tahoilta. Ja eilen sain puhelun, jossa minua pyydettiin pitämään kundaliinijoogatunti ryhmälle, joka ei ole koskaan lajia kokeillut. Totta kai suostuin, on ihan mahtava mahdollisuus päästä esittelemään ja ehkä levittämäänkin omaa lempipuuhaansa.

Joka tapauksessa huomenaamuna on jälleen sadhana. Ja itse asiassa minun vetovuoroni, eli hyvä syy leipoa tänään Hildegardin hermopipareita huomenna tarjottavaksi. Siinä puuhassa aikakin kuluu nopeasti, ja huomisaamu on ihan pian. Siihen asti pyrin pitämään ajatukseni keveinä ja ilmavina kuin poutapilvet.