Viluttaa

Kyllä se ihan oikein on kirjoitettu, tuo otsikko. Ei nyt ole aiheena mitkään tunnetilat vaan se, että on syksy ja vilu. Ja viluttaa vähän väliä, noin oudokseltaan, kun ei taas ole tottunut tällaisiin lämpötiloihin ja pohjatuuleen. Kelit ottivat sellaisen harppauksen kylmempää kohti, että minulla jäi yhden vahvuinen takki kokonaan välistä, kun piti heti vaihtaa lämpimämpään. Joulukaktukset ja pelargoniat olen jo kuskannut sisälle, etteivät ne jäädy. Runkoruusu saa vielä olla, se kukkii täyttä päätä, eikä ole vielä älynnyt heittää lehtiään maahan.

Sisällä olen napsautellut kesän kiinni olleet lattialämmitykset kaikki päälle. Silti tuntuu, että kotona on paikoitellen tosi kylmä. Esimerkiksi rappusissa, joita ei lämmitetä yhtä lämpimäksi kuin yläkerta ja alakerta. Tai alakerta meillä lämpimin on, ei yläkertaakaan ihan niin lämpimäksi lämmitetä, kun siellä ei juuri oleskella. Paitsi minä joka aamu, kun teen joogaharjoitustani, mutta ei tunnin takia kannata lämmittää tilaa 20 asteeseen. Meillä on kesäisen mattojen pesun jäljiltä pidetty lattioita paljaina, ja matot ovat odottaneet puhtaina rullalla syksyn saapumista. Eilen pesin jo osan lattioista, ja levittelin mattoja pestyille lattioille. Yritän huomenna ehtiä pesemään loput, niin saadaan matot joka paikkaan. Ja mukava mäntysuovan tuulahdus hetkeksi leijumaan ilmaan.

Niin että antaa tulla vaan, syksy, täällä ollaan valmiina. Eilen jo räntääkin vähän sateli, ikään kuin varoitukseksi. Pitäisikö kaivaa jo lumikola kellarista? Sitten oltaisiin ihan todella hyvin varustautuneita talven tuloon.