Uudessa työhuoneessani on isot
ikkunat. Ja voitteko kuvitella, ikkunat ULOS. Vanhan työhuoneen ikkunat kun
antoivat rakennuksen keskiosassa olevaan korkeaan tilaan. Eli näin kuilun yli
vastapäisen huoneen ikkunoista sisään, mutta en tiennyt satoiko ulkona vai
paistoi.
Mutta nytpä tiedän, tänään ainakin
paistoi ikkunoista sisään. Ihan piti sälekaihtimet laskea alas. Tai en minä
niitä ihan alas asti raskinut laittaa, sen verran vaan, että en ihan häikäistynyt.
Viherkasvitkin varmasti joutuvat jonkinlaiseen sokkitilaan, edellisessä
työhuoneessa ne kituivat pimeässä kuoleman partaalla, ja nyt niiden hennonvihreille
lehdyköille porotti lokakuun armoton aurinko.
Aamusiin paistaa työhuoneeseeni aurinko niin kamalasti, etten tahdo nähdä päätteelle mitään, mutta olen oppinut sen ajan istumaan ja siivoamaan pöytääni, kyse ei ole koskaan kuin 5 minuutista...pakko antaa paistaa, ei se enää kauaa silleen rehentele loistollaan, aurinko.
VastaaPoistaNiin. Hyvin me tätä osaamme arvostaa, tätä harvinaista herkkua, kauniita syyssäitä. Niin tyystin toisenlaisia kun on nähty myös.
VastaaPoista