Eilen tapahtui kaksi merkittävää
asiaa. Järjestyksessään ensimmäinen oli käyntini Matti Kuuselan
energiahoidossa. Tosi vaikea kuvata millaista se oli, varsinkin kun en nyt
välttämättä halua kertoa teille kaikkein yksityisimpiä asioitani. Ja yksityistä
se oli, välillä tuntui, niin kuin olisin luvatta tirkistellyt omia elämiäni.
Sillä niihinkin vilkaistiin, siis niihin aiempiin, joita en edes tiedä muistavani.
Tuollaisen kokemuksen jälkeen heräsi ihan uudella tavalla kysymys siitä, mikä
tekee minusta minut. Sillä enhän minä ollut minä edellisissä elämissäni juuri
minä, vaan joku muu. Vaikka tietenkin tietty jatkuvuus elämien välillä onkin.
Joogafilosofiasta tiedän, että se on se sielu, joka pysyy ja on samaa elämästä
toiseen, muu muuttuu. Ja se tieto tietenkin auttaa, vaikka rajallisesti, kun
alkaa miettiä että mitä yhteistä – ja mitä mieltä – kaikkien näiden tyyppien
touhuilla on ollut ja on.
Ja koko ajan jokin pieni osa minusta
pitää auki sitä vaihtoehtoa, että en minä oikeasti ”muistanut” mitään edellisiä
elämiä, vaan oma mieleni tuotti tästä hetkestä käsin jotakin mielekkäitä
välähdyksiä, jotka voi kukin tulkita miten haluaa. Se on se skeptikko minussa.
Se, joka sanoo, että olipas huuhaata ja humpuukia. Mutta sitä skeptikkokaan ei
voi kieltää eikä mitätöidä, että koko hoidosta jäi ihan tavattoman hyvä ja
autuas olo. Niin hyvä olo, että sitä on vähän vaikea sanoin kuvata.
Toinen merkittävä asia eilen oli se,
että tapasin kolme tämän blogin lukijaa. Tai kolme kundaliinijoogaajaa, joiden
olemassaolosta olin tullut tietoiseksi blogin kautta. Ihania ihmisiä, voi hyvä
tavaton sentään! En tiedä onko se joogassa vai joogan myötä tulevassa
henkisyydessä vai missä se juttu, joka saa olon tosi helpoksi toisten
joogaihmisten kanssa ihan heti ensi sekunneista asti. Parissa tunnissa ehdimme
juoda teetä, tutustua ainakin vähän, ja suunnitella seuraavaa tapaamista. Siitä
lisää myöhemmin.
Minuakin noitten kysymysten pohtiminen kiehtoo. Ajattelen, että mieltymykset ja pelot, joihin olemme takertuneet, seuraavat meitä elämästä toiseen ja rakentavat meille persoonan, joka voi muistuttaa aika lailla sitä edellistä, vaikka ruumis olisikin erilainen.
VastaaPoistaGuruni varoittaa olemasta liian innostunut edellisistä elämistä, koska sellainen on menneessä rämpimistä. Hän oli oikein positiivinen jos joku hänen seuraajistaan ei uskonut reinkarnaatioon, koska silloin on ihan erilainen tuli hännän alla hengellisen kehityksen kanssa.
Olen vähän samaa mieltä siinä, ettei edellisten elämien penkominen vain uteliaisuuden takia tai viihdyttääkseen itseään ole oikein hyvä juttu. Kai siihen on syynsä, ettei niitä yleensä muisteta. Mutta menneisyydestä ennen tätä elämää voi käydä hakemassa apuja tähän päivään, niin kuin minä tein. Varsinkin jos niitä takertumisia on kerääntynyt, ja ne vaikeuttavat elämistä.
VastaaPoistaTäälläkin on fiilistelty eilistä tapaamista! Itselläni ei ole montaakaan ihmistä, joiden kanssa pääsisi joogajuttuja jakamaan. Se minun blogi löytyy osoitteesta oivallustenpolulla.blogspot.fi. Hyvää viikonloppua!
VastaaPoistaOnpa osoittautunut kumman haastavaksi tämä tietokoneen avaaminen! Lähti jo reilu viikko sitten ipadi vaihtoon, ja aina kun avaa tietokoneen, onkin jo unohtanut, miksi sen on avannut...jotenkin täytyy alkaa treenaamaan muistia, kun ei se ainakaan sillä treenaannu, että on paljon muistettavaa :). Kyllä olikin mukava päästä pälisemään joogasta, ja nimenomaan kundaliinijoogasta!
VastaaPoistaJoogan jälkeen heti seuraavaksi mukavinta on puhua joogasta ja kirjoittaa joogasta. Myös joogasta lukeminen on ihan kärkipäässä listalla :D
VastaaPoistaKiitos Satu blogisi osoitteesta.
Loomis, eihän vaan kyse ole siitä, että muistisi tarvitsisi stressinpurkua toimiakseen paremmin.