Ihminen on kuin vedenkeitin

Otsikon vertaus ei ole minun keksimäni, vaan sitä käytti joku opettajista kundaliinijoogaopettajakoulutuksessa. Olen jatkanut saman vertauksen käyttämistä, kun olen ohjannut kundaliinijoogaa ja minulta on kysytty harjoitusten kestoista. Siis siitä kummallisuudesta, joka kundaliinijoogassa on muihin joogamuotoihin verrattuna, eli kellon käyttämisestä harjoitusten yhteydessä.

Kundaliinijoogassa muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta kaikille harjoituksille ja meditaatioille on annettu tarkat ajat, kauanko ne kestävät. Yleensä kriyaa eli harjoitussarjaa tehtäessä yhtä asiaa tehdään 1–3 minuuttia, mutta saattaa joskus seassa olla vaikka 7–15 minuutin mittaisia asanoita. Esimerkiksi. Opettajan tehtävä on ottaa huolehtia ajan seuraamisesta harjoitusten aikana. Eli opettaja on yhdenlainen kellokalle muiden tehtäviensä ohessa.

Niin se vedenkeitin. Tiettyä asiaa harjoituksessa tehdään tiettyjen vaikutusten aikaansaamiseksi. Samalla tavalla kuin vedenkeittimellä yritetään saada vesi kiehuvaksi. Se vaatii tietyn ajan veden lämmittämistä. Samalla tavalla joogassa halutun vaikutuksen aikaansaamiseksi pitää harjoitusta tehdä tietyn aikaa. Ja koska meissä ei ole sellaista automaattista sammutusmekanismia kuin vedenkeittimessä, pitää jonkun pitää huoli ajasta ja lopettamisesta ja siitä, ettei meidän sisäinen vedenkeittimemme keitä yli.

Aina kaikki eivät pysty tekemään harjoitusta joko ollenkaan tai koko sitä aikaa, joka olisi tarkoitus. Se ei haittaa. Pienikin hetki, jonka pystyy harjoitusta tekemään, alkaa lämmittää vettä meidän keittimessämme. Ja vähänkin lämmitetty vesi on parempi kuin kylmä, vaikkei se nyt ihan kiehuisikaan. Ja jos jotakin harjoitusta ei pysty tekemään ollenkaan, lämmittää meidän vettämme kaikki muut, eli vieressä lämpiävä vedenkeittimien ryhmä. Lisäksi mielikuvaharjoitukset siitä, että teemme harjoitusta, lämmittää vettä melkein yhtä hyvin kuin ”oikea” tekeminen. Ei siis hätää jos kaikki harjoitukset eivät suju. Harvan keho niihin ihan kaikkiin pystyykään, ainakaan ilman helpotuksia.

Kaikesta edellä sanomastani huolimatta olisi kuitenkin tarkoitus, että kriyoja tehdään niissä ohjeistettujen aikojen mukaan. Aikoja voi aina lyhentää, mutta niitä lyhennetään samassa suhteessa ihan koko kriyasta, ei vain niistä asanoista, jotka ovat itselle hankalia. Tästä poikkeuksena ihan lyhyet kriyan osat, minuutin mittaisia osia ainakaan minä en lyhennä ollenkaan vaikka muita osia lyhentäisinkin, sillä alle minuutin mittaisissa harjoituksissa se vesi ei kyllä ehdi lämmetä juuri ollenkaan.

Tällainen kellon kanssa joogaaminen tekee kundaliinijoogasta aika täsmällistä ja kurinalaistakin, siis muihin joogamuotoihin verrattuna. Se tuo myös hyvin esiin ajan suhteellisuuden: kuinka pitkä voikaan olla kaksi minuuttia raskasta harjoitusta, kun taas kaksi ja puoli tuntia mantrameditaatiota vilahtaa ohi silmänräpäyksessä. Vai voisiko sanoa, että aika on kehollista, kokemus ajasta riippuu kehon asennosta, hengittämisestä ja muusta tekemisestä.