Vakitunnilla ruuhkaa

Eilisellä viikoittaisella kundaliinijoogatunnilla oli tosi mukavasti ihmisiä, ja se tekee tuntiin ihan oman tunnelmansa. Tuntuu, että on paljon paremmat pöhinät ja voimakkaammat energiat liikkeellä. Ja näyttää siltä, että kaikille on kaiken tekeminen helpompaa, ja saman ilmiön kyllä muistan kokeneeni tunnilla joogatessa. Ryhmäenergia kantaa. Ja mantratkin saavat enemmän voimaa tai ainakin ääntä suuressa ryhmässä.

Kesän jälkeen tuo tiistain vakitunti alkoi niin, että ensimmäisillä kerroilla oli parikymmentä ihmistä joogaamassa. Ja sitten siitä väkimäärä alkoi pikkuhiljaa vähentyä aina muutamalla ihmisellä viikossa. Kunnes eilen oli taas yllättäen se parikymmentä. Ihmiset kyllä vaihtuvat, vaikka osa käykin joka tiistai aina kun vaan pääsevät. Osa käy sitten harvemmin, ja aina joku uusikin käy kokeilemassa, ja joko jatkaa siitä tai sitten katoaa yhtä kokemusta rikkaampana. Mutta siis pointti on se, että jos kaikki vakikävijät ja vähän harvemmin käyvät tulisivat joskus kaikki kerralla, alkaisi salissa seinät pahasti pullistella. Ehkä saliin mahtuisi juuri ja juuri 30 henkeä, jos oltaisiin ihan vieri vieressä.

Tänään ohjaan samassa paikassa tällä erää viimeisen keskiviikkotunnin. Keskiviikkoja päätettiin kokeilla lokakuun ajan yleisön pyynnöstä, mutta niillä tunneilla ei ole ollut ruuhkaa. Viikko sitten joogaajia oli kolme. Parhaimmillaan on ollut viisi. Eikä siinä mitään, ne ovat tosi mukavia tunteja myös, mutta vaan erilaisia kuin sellaiset, joissa tupa on täynnä.