Eilen iski tajuntaan se tosiasia,
jonka ajattelemista olen vältellyt. Jään ensi viikon jälkeen työttömäksi, kun
taas yksi määräaikainen työsopimus loppuu. Eikä uutta ole luvassa. Eilen se
asia tuntui tosi tylsältä ja oli luuseriolo. Tänään sain olon kääntymään niin,
että pääsen vihdoin ja pitkästä aikaa tekemään kaikkea kivaa. Kaikkea
sellaista, mikä on odottanut aikaansa. Ja niitä juttujahan riittää. Lisäksi
pääsen viettämään lomaa, sillä kesäloma jäi vähän turhan lyhyeksi. Tosin ei
loma marraskuussa ole ihan sama kuin elokuussa. Mutta loma kuin loma.
Rahallisesti työttömäksi jääminen ei ihan heti ole ongelma, mutta jos
työttömyys pitkittyy, siitä voi tulla ongelma.
Itsensä tunteminen luuseriksi kun asiat menevät eri tavalla kuin yhteisö ympärillä toivoisi ja arvostaisi on kamalan yleinen ongelma. Siihen auttaa oman kokemukseni mukaan se että ottaa päämääränsä ja elämänohjeensa entistä runsaammin guruilta ja pyhimyksiltä eikä ympäristöstään. Työsuhteessa ei voi aina olla, mutta hyvänä joogina elämisen eteen voi ponnistella kaikissa olosuhteissa päivittäin ja tuntea onnistumisen iloa.
VastaaPoista