Söimme tänään lounasta patikointiretkemme varrella. Kerroin tarjoilijalle englanniksi, että olen vegetaristi ja kysyin mitkä ruoka-annokset käyvät vegetaristille. Hän vastasi (saksaksi, täällä suurin osa turistesta on saksalaisia), että soppa, salaatti ja talon lautanen. Otin talon lautasen. Ruoka muistutti erehdyttävästi pavusta tehtyä hernekeittoa. Ja toden totta, hetken syötyäni huomasin, että seassa oli myös lihaa.
Ruoka jäi siihen, meillä oli vähän kiire jatkaa matkaa. Harmitti ihan älyttömästi. Ei ninkään se, että olin syönyt liharuokaa - en jaksa uskoa elämäni tai henkisen kehitykseni kaatuvan niihin muutamaan lusikalliseen - vaan se, että nimenomaisesti kysyttyäni kasvisruokaa minulle esitellään liharuoka. Miksi, oi miksi?!
Kipusin jyrkkää vuorenrinnettä alas ja kiukuttelin itsekseni. Kaipasin ymmärrysä ja myötätuntoa. Mietin, mihin voisin valittaa. Kuinka isoilla areenoilla voisin kuuluttaa kokemaani vääryyttä. Lasku alas jatkui ja jatkui, jokainen askel piti asetella tarkkaan ja polvikierukat tuntuivat tulevan jo korvista ulos. Vastaan tuli totisia ihmisiä, jotka kiipesivät ylös sitä helvetillistä vuorenseinää. Siis ylös, kun minä hädin tuskin pääsin alas. Siinä askel askeleelta alkoi myös minun kiukkuni laantua. Ehkä kaikki oli väärinkäsitystä. Ehkä minun pitäisi opikella saksaa, että kävisin saksalaisesta turistista. Tai espanjaa, että voisin keskustella pikallisten kanssa heidän äidinkielellään.
No mitä järkeä sitten on ajella taksilla vuoren päälle ja rämpiä sieltä jalkaisin alas? Sitä minäkin mietn moneen kertaan. Mutta kyllä siinäkin on oma tolkkunsa. Se jääköön toisessa postauksessa pohdittavaksi.
La Gomera hiljenee ja valmistautuu huomisiin seikkailuhin.
Niin, se tuntuu olevan välimeren maissa aika harvinaista, tuo kasvissyönti. Ei sitä aina tajuakaan miten vähän sitä maailmassa harrastetaan, ennen kuin lähtee matkalle. La Gomera on itseänikin joskus puhutellut, kerrot varmaan vielä tulevissa postauksissa, voiko paikkaa suositella? Ainahan se on mielessä, matka. Varsin mielenkiintoista joogaretriittiä näkyy Omyogakin tarjoavan ensi kesälle...tuntuu vaan vähän turhalle poistua kesällä kotimaasta...
VastaaPoistaJa myöhäiset hyvien pyhien toivotukset! Olikin vähän hektisenpuoleinen joulu, kun päättivät sukulaiset tulla kylään...
Itse asiassa täällä La Gomeralla ei kasvissyönti ole ollenkaan harvinaista, olen tuota yhtä kohtaa lukuun ottamatta pärjännyt tosi hyvin. Espanjaksikin. Täällä asuu ja vierailee niin paljon kaikenlaisia hippejä ja muita elämäntapaintiaaneja, että kasvissyönti (ja kierrätys!) on täällä arkipäivää.
VastaaPoistaKaupan jonossa kuulimme, kun brittinainen ja sakslainen mies tekivät yhdessä ostoksia. Miehen valitsema suklaa ei käynyt, koska nainen oli vegaani. Naisen valitsma suklaa ei käynyt, koska se oli Nestlen valmistama, ja sitä piti boikotoida. Ihan mahtavaa!
Ja kyllä, lisää postauksia aiheesta on luvassa :)
Oi! Te ootte La Gomeralla! Harmillista - mutta valitettavan tyypillistä - tuo ruokaepisodi. Toivottavasti jatkossa sujuu paremmin. Me ollaan menossa helmikuussa naapurisaarelle Teneriffalle, mutta arvatenkin kaihoten jälleen myös katselen sinne La Gomeran suuntaan. Teneriffallakin hyvät patikointimaastot, mutta varmastikin ihan toista luokkaa siellä La Gomeralla. Ihanaa matkaa teille!
VastaaPoistaHauskaa Teneriffaa! Toivottavasti saari näyttää teille parhaat puolensa. Meille se on ollut vähän niin kuin läpikulkupaikka meidän matkoilla.
PoistaHei, en tiedä oletko aihetta jo aiemmin käsitellyt, mutta olen itse vasta ryhtynyt seuraamaan blogiasi. Haluaisin tietää, että kuinka tärkeää sinulle on ylläpitää joogista elämäntapaa yleensäkin ravinnon suhteen? Minua kiinnostaisi tietää, että nautitko alkoholia, esimerkiksi viinilasillista silloin tällöin? Mikä oma käsityksesi on ns. "joogaympyröissä" tapahtuvasta nautintoaineiden käytöstä? Aivan ehdoton kieltäytyminen vai kultainen keskitie?
VastaaPoistaHei Anonyymi! Olen aiheesta tosiaankin kirjoittanut joskus, mutta koska en jaksa itsekään kaivella vanhoja postauksia esiin, en voi olettaa että kukaan muukaan jaksaa.
PoistaEli lyhyesti: minulle ja monelle, monelle muulle on käynyt niin, että joogan myötä ruokavalio on muuttunut ihn automaattisesti, eli mistään ei ole tarvinnut luopua. Kun liha on alkanut ällöttää, olen lakannut sitä syömästä. Kun alkoholi on muuttunut vastenmieliseksi, olen lakannut juomasta sitä. Kun kofeiinista on tullut paha olo, olen jättänyt tavallisen teen ja kolajuomat pois.
Eli en juo alkoholia ollenkaan. Mutta jos lasi viiniä on jollekulle iso juttu, voi siitä minun mielestä pitää hyvin kiinni. Kunhan juo viininsä nautinnolla eikä vain tavan tai sosiaalisten paineiden takia. Jotkut joogaopettajat ryystävät kahvia halulla, eikä siinä minusta ole mitään pahaa. Jotkut myös syövät lihaa. Ja niin kundaliinijoogamestari Yogi Bhajan on jotakuta neuvonutkin: parempi syödä lihaa niin että se on sinun kehossasi, kuin koko ajan ajatella ja himoita lihaa, niin että se täyttää mielesi. Syö pihvi jos sitä kaipaat, niin voit suunnata mielesi meditoimaan jotakin muuta asiaa kuin sitä pihviä.
Lihaa en siis syö, enkä kalaa, mutta kananmunia en ole jättänyt pois. Ne ovat suurta herkkuani. Tosin joskus kun tein tosi, tosi paljon joogaharjoituksia huomasin, että kananmunatkin alkoivat vähän tökkiä. Normaalioloissa syön pari munaa hyvällä halulla kerran viikossa.
Eli yhteenvetona: en kauheasti mieti joogista elämäntapaani ruokavalion suhteen. Tosin välillä sen eteen joutuu näkemään vaivaa, jos esim. kasvisruokaa ei ole tarjolla.
Toivottavasti vastasin kysymykseesi. Kysy lisää jos jäi vielä jotakin epäselvää :)