Kamat kasassa

Nyt on kassit ja pussit pakattu Valkoisen tantran meditaatiota varten, ja siis koko Tukholman reissua varten. Suurin osa varustuksesta on repussa; vaatteet ja hammasharja ja eväät. Reppu jää meditaation ajaksi naulakkoon, sillä se on liian iso vietäväksi muutenkin ahtaaseen saliin. Meitä meditoijia on siellä niin PALJON. Pienessä olkalaukussa on kaikki sellainen, mitä en voi jättää naulakkoon, siis lähinnä rahat ja kännykkä. Otan olkalaukun saliin mukaan, ja hätätapauksessa sitä voi käyttää myös pehmusteena tai korokkeena risti-istuntaa protestoivan polven alla. Kolmannessa kassissa eli isohkossa juuttikassissa on lampaantalja ja istuintyyny meditaatiota varten. Istun siis lampaantaljalla istuintyynyn päällä. Kassissa on myös ei-mikään-pieni kamera omassa olkalaukussaan, sillä olen luvannut ottaa kuvia reissussa. Juuttikassissa lukee teksti Travel Light, Live Light, Spread the Light, Be the Light. Mutta miten ihmeessä kaikkien näiden kassien kanssa voi matkusta kevyesti?

Omasta mielestäni otin mukaan niin vähän tavaraa kuin mahdollista. Ainoa, josta voisin vielä nipistää, on istuintyyny. Minulla on pienempikin istuintyyny, mutta isompi on mukavampi, enkä millään haluaisi tinkiä istumismukavuudesta tällä kohtaa. Koskaan ei voi tietää millaisen meditaation me teemme, mutta on ihan todennäköistä, että istumista on edessä aamusta iltaan. Olen pakannut mukaan kaikkein mukavimmat ja käytännöllisimmät vaatteet. Kotiin olen jättänyt malat, karat ja muut tykötarpeet, jotka ovat kyllä tosi rakkaita ja kauniitakin, mutta eivät välttämättömiä. Kolmesta kassista huolimatta kuitenkin ainakin yritän matkustaa kevyesti, enkä lähde Tukholmaan esittelemään joogista rekvisiittaani.

Vähän kyllä jänskättää. Ihan jo pelkästään matkustaminen ilman siippaa on yksi asia, mutta eiköhän muu matkaseurue onnistu korvaamaan hänet. Ainakin noin niin kuin matkustamiseen liittyvissä käytännön asioissa.

Oikein hyvää ystävänpäivää kaikille, ja viikonloppuakin.