Huh mikä hoito

Kävin jälleen energiahoidossa. Tällä kertaa hoito olikin vähän erilainen kuin aiemmin. Edelleen pötköttelin hoitopöydällä, ja hoitaja istui vieressä tuolilla. Sitten en oikein tiedäkään mitä tapahtui. Minä nukahdin, tai sitten vajosin johonkin muuhun tilaan. Joka tapauksessa en ollut siinä tietoisuuden tilassa, jossa yleensä päivisin olen. Paitsi aina välillä havahduin, kun hoitajani tuoli narahti. Sitten taas upposin, vaikka olisin kuinka yrittänyt pysyä päivätietoisuudessa.

Lopulta heräsin siihen, kun rintakehäni alueella alkoi tuntua, miten sen nyt sanoisin... No, minusta se tuntui siltä kuin rintakehässäni olisi pamahdellut ilotulitusraketteja. Ilman ääntä ja ihan hyvällä tavalla, mutta niistä ilotulitteista levisi rintakehääni ja vähän laajemmallekin kylmyyttä. Niin siihen kylmyyteen lopulta heräsin niin, että en tipahtanut uudelleen.

Hoitajani kertoi, että minulle tehtiin aika voimakas hoito, jossa oiottiin sykkyrälle jääneitä energioita. En tiedä sanoiko hän niin, mutta niin minä sen käsitin. Hän kertoi, että kylmyys tuli siitä, kun energiat alkoivat kulkea sellaisia reittejä, jotka eivät ole olleet hetkeen käytössä. Ja vielä hän sanoi, että tästä hoidosta on minulle iloa vielä monen elämän ajan.

Kun lähdin kotia kohti, tuntui että en näe mitään. Onneksi reitti oli tuttu. Lihaksia särki, paleli ja pää oli hetken vielä hoidon jäljiltä sekaisin. Ja silti oli taas käsittämättömän hyvä olo noin muuten. Koko loppupäivän janotti, väsytti, kuvotti ja vatsaa nipisteli. Mutta voi pojat miten voimakas seuraavan aamun meditaatiosta tuli!