Ja se jatkuu vaan

Itkeminen nimittäin. Sadhanassa, heti kun päästiin mantroihin, piti alkaa itkemään, eikä sille meinannut tulla taas loppua ollenkaan. Hirveästi tekisi mieli miettiä ja spekuloida mistä tämä johtuu. Mutta antaa nyt vaan olla. Tulkoon, olkoon ja menköön ilman enempiä pähkäilyjä.

Se asia mitä taas hyvinkin aktiivisesti pähkäilen ja mietin, ja haluaisin kysyä joltakulta asiaa paremmin tuntevalta (huhuu, onko täällä ketään?), on se, että voiko syvä meditatiivinen tila joskus muistuttaa unta. Ja mistä ne sitten erottaa, jos voi. Nimittäin muutamia kertoja on käynyt niin, että meditaatiossa olen humpsahtanut sellaiseen tilaan, että olen luullut nukkuneeni. Viimeksi tänään sadhanassa kaiken itkemisen jälkeen, ja sitä ennen ainakin valkoisen tantran meditaatiossa Tukholmassa. Muutaman kerran aiemminkin. Olen kyllä jatkanut meditointia, mutta taju ihan kankaalla niin kuin olisin unessa.

Käsittääkseni uni ja meditatiivinen tila ovat keskenään erilaisia tietoisuuden tiloja, jotka voi erottaa toisistaan kun katselee aivotoimintaa erilaisilla aivojen kuvantamismenetelmillä. Mutta entä mikä ne erottaa toisistaan kokijan kannalta. Ja vielä, olenko ihan rehellisesti vaan nukahtanut kesken meditoinnin, mutta yritän kääntää tätä asiaa jotenkin itselleni suotuisaksi kuvittelemalla, että en ole nukahtanut. Sekin on hyvin mahdollista.