Shoppailua

Kyllä on kuulkaa shoppaaminen raskasta. Tai sitten minulla on vaan käsittämättömän huono shoppauskunto. Harjoituksen puutteen myötä voi ollakin, en kiistä. Kolmen vaatekaupan, yhden kosmetiikkaosaston ja yhden ruokakaupan jälkeen olen ihan tipahtamispisteessä. Jalkoja särkee, selkää kolottaa ja olen ihan poikki. Niin kuin olisin tehnyt vaativammankin urheilusuorituksen. No, sitähän se tavallaan olikin.

Hyvä puoli jutussa on se, että löysin joitakin vaatekappaleita, jotka sitten myös ostin. Vaaleat farkut, kun kaappi on täynnä tummia tai mustia. Olisin voinut ostaa useammatkin farkut, valkoisetkin, mutta myyjä oli sitä mieltä, ettei minun kokoiselle ihmiselle löydy heiltä toisia sopivia farkkuja. Hän oli varmasti ihan oikeassa. Lisäksi mukaan lähti uusi kevättakki (!), joka oli kyllä vaikea löytää. Ihan kummallisen värisiä takkeja oli yllin kyllin, ja kaikissa jotenkin kelvollisen värisissä oli liian lyhyet hihat. Yksi löytyi kumminkin, ja se riittää. Lisäksi ostin pari neuletakkia keväisissä pastellisävyissä, ja yhden keväisen pitkähihaisen t-paidan.

Kävin myös hakemassa lisää puhdistusmaitoa ja kasvovettä, niitä samoja joita olen jo pitkään käyttänyt. Helppo ostos. Lisäksi illaksi ruokaa, luomupinaattilättyjä, joita saa minun tietojeni mukaan vain yhdestä keskustan ruokakaupasta. Sieltäkin ne ovat usein loppu, mutta tällä kertaa kävi tuuri.

Sähköpostiin oli tupsahtanut kysymys, olisinko käytettävissä pienehköön asiantuntijatehtävään. Totta kai olen, paitsi en kun kävi ilmi, että se olisi pitänyt tehdä ilmaiseksi, ilman palkkiota. Näin työttömänä minulla ei ole mitään hinkua tehdä koulutustani vastaavia työtehtäviä ilmaiseksi. Ei se yhteiskunta niin pyöri.