Eikö tämän pitänyt olla helppoa ja mukavaa?

Olin eilen jälleen energiahoidossa, en muista monettako kertaa, en ole enää laskuissa mukana. No ei niitä kertoja nyt niin montaa ole, minä vaan tipahdan nopeasti laskuista. On jännää, miten hoidosta tulee joka kerta erilainen kuin aiemmin, ja joka kerta erilainen kuin olen etukäteen kuvitellut. Tosin en minä hoitoa etukäteen juurikaan mieti, mutta silti aina on etukäteen jonkinlainen ajatus siitä, mitä tuleman pitää. Ja yleensä juurikaan sitä ei sitten tule.

Aiemmin hoidot ovat olleet enimmäkseen tosi kivoja, lempeitä ja jollakin tavalla valoisia ja keveitä, vaikka ne samalla olisivatkin olleet voimakkaita. Eilinen ei ehkä niinkään. Ihan jo alkumetreillä aloin itkeä. Varmaan joka kerta on hoidon aluksi vierähtänyt muutamia kyyneliä, mutta nyt aloin ihan oikeasti itkeä, eikä itku ottanut loppuakseen. Eikä siinä muuten mitään, mutta puhuminen on vaikeaa samalla kun itkee. Muutenkin tuntui, että nyt liikuttiin tosi syvissä vesissä, vaikka oli hoidossa jälleen läsnä niitä valoisia ja keveitä elementtejä myös. Vähän hankala selittää.

Hoidon jälkeen ei tällä kertaa naurattanut ja tehnyt mieli hihkua. Olo oli pikemminkin kuin olisi jäänyt maantiejyrän alle. Olin aivan poikki koko loppuillan ja lihaksia särki, sellainen ponnistus hoito oli. Ehkä tällainen sitten tarvittiin tähän väliin. Saa nähdä mitä seuraava kerta tuo tullessaan, sillä minä aion jatkaa tätä vielä, kun nyt hyvään alkuun on päästy.

Ai niin, voisin kertoa miten mahtavan konkreettisia, ymmärrettäviä ja hauskoja mielikuvia hoitaja käyttää hommassa apuna. Olimme tekemässä jotakin muuta – yhdessä me sitä hoitoa teemme, ei niin että minä vaan lepäilen, vaikka oli yksi kerta sellainenkin – kun hän totesi, että tehdäänpäs tähän väliin aivojen toimiston siivous. Hän kehotti antamaan toimiston henkilökunnan muuttua valkoisiksi linnuiksi, jotka lentävät pois hetkeksi aikaa. Hän opasti minua siivoamaan tyhjässä toimistossa, heittämään kaikki vanhat ja tarpeettomat paperit, uskomukset ja ajatukset, ehkä toimistokalusteet ja väliseinätkin pois. Kaiken voisi viskata takaraivossa sijaitsevasta luukusta, josta on suora yhteys Äiti Maan kierrätyskeskukseen. Hän antoi minun siivota rauhassa, pyysi vaan sanomaan sitten kun olisin valmis. Minä aloin siivota, viskellä rojua menemään ihan reippaalla kädellä. Lopuksi otin vielä painepesurin käyttöön, että sain vähän valoa pääni toimiston tunkkaisuuteen. Puhdasta tuli. Ihana harjoitus.

Niin, ja hyvää vappua kaikille.