Ei siitä ole kauaa, kun viimeksi
kuuntelin bändin levyn Alavilla mailla hallan vaaraa, ja mietin mielessäni että
kyllä vaan vieläkin, kaikkien näiden vuosien jälkeen kuulostaa tosi hyvältä. Levy
on sentään vuodelta 1981. Sanat osasin vielä ulkoa, totta kai, sillä sitä
c-kasettia tuli aikoinaan pyöritettyä mankassa ihan käsittämättömän paljon ja
laulettua mukana. Ja silti juuri sitä kasettia vähän niin kuin säästeltiin,
ettei nauha veny ja ala vouvaamaan tai katkea.
Ja juurikin tänään on se päivä,
jolloin pääsin kuuntelemaan bändin toisen, uuden uutukaisen levyn nimeltä
Nahkiaisen tiedot puuttuvat. Tämä levy tulikin meille hienossa compact disc –muodossa,
joka ei veny eikä pauku. Kuuntelin levyä kokkailun ja syömisen ohessa, eli ihan
se ei ole vielä hallussa. Mutta hyvältä kuulosti, lupaavalta, varsinkin Kettu.
Se on ihan selvää, ettei uusi levy
voi tehdä samanlaista vaikutusta kuin bändin ensimmäinen. Se on yhtä vähän
mahdollista kuin elää nuoruutensa uudelleen.
Ja kauhean harvoin tulee nykyään kuunneltua merisää radiosta. Lapsuuden mökkikesinä ei radiosta tainnut juuri muuta tullakaan, mitä nyt viikon luontoääni ja päivän mietelause, ja mitä niitä nyt oli.
Kuunnelmat, niitä tuli ennen kuunneltua sunnuntaisin.
VastaaPoistaNiin olikin! Aloin oikein tätä miettiä ja kyllä, olen kuunnellut kuunnelmia kesäisin mökillä (siellä ei näkynyt televisio). Yhtään kuunnelmaa ei ole vaan jäänyt mieleen, vaikka muistan ison kasan kirjoja, joita olen lukenut ihan siihen samaan aikaan. Hassua.
VastaaPoista