Pitkä Ek Ong Kaar

Piti kirjoittaa ihan muusta aiheesta, mutta kun tarkistin netistä yhtä asiaa, meni ajatukset taas solmuun ja totesin, että sitä on mietittävä vielä, ja selvitettävä. No, se postaus on ollut tuloillaan jo niin pitkään, ettei lisäaika varmaankaan haittaa.

Tänään oikeastaan halusin vaan sanoa, kuinka kummallinen mantra on pitkä Ek Ong Kaar, siis se ensimmäinen aamusadhanan mantroista, joka toistetaan yleensä ilman säestystä. Sama mantra, jota toistetaan kaksi ja puoli tuntia kundaliinijoogamestari Yogi Bhajanin syntymäpäivänä. Koko mantra kuuluu näin:

Ek Ong Kaar

Sat Nam Siri

Wahe Guru

Se on yksi niistä mantroista, joiden aikana tapahtuu tosi paljon, ja koko homma on täyttä työtä. Ei siis työlästä, vaikka voi se välillä olla sitäkin, vaan tekemistä on niin paljon. Ensinnäkin hengitys. Kyseessä on kahden ja puolen hengityksen mantra, eli ensin hengitetään syvään sisään, toistetaan lyhyt Ek, ja pitkä Ong ja Kaar. Sitten hengitetään toisen kerran syvään sisään, toistetaan lyhyt Sat ja pitkä Nam, loppuun vielä sihautetaan Siri. Hengitetään puolikas hengitys sisään, ja toistetaan Wahe Guru. Ja kun toistetaan Ek ja Sat, eli molempien pitkien sisäänhengitysten jälkeen vedetään vatsaa kohti selkärankaa.

Jos mahdollista, yksi kierros mantraa kestää minuutin. Aamusadhanassa mantraa toistetaan seitsemän minuutin ajan, eli jos kierros kestää minuutin, mantra toistetaan seitsemän kertaa. Jos se ei suju, niin sitten mantra toistetaan niin lyhyenä tai pitkänä kuin sujuu. Minulla sen pituus vaihtelee 45–60 sekuntiin, päivästä riippuen. Ja se itse asiassa onkin minusta niin kummallista tässä mantrassa, että miten se on joskus niin tosi vaikea eikä tahdo sujua millään. Ilma loppuu ja ääni pätkii eikä vaan suju. Ja sitten joskus, niin kuin eilen, se vaan napsahtaa kohdalleen. Tuntuu, että mantraa voi venyttää loputtomiin eikä tarvitse hengittää ollenkaan, ääni värähtelee käsittämättömän kauniisti eikä mantraa haluaisi vaihtaa seuraavaan vaan vain jatkaa. Enpä kyllä olisi uskonut, että juuri niin käy kun keuhkoissa on vielä nuhan jäljiltä limaa ja ääni alamaissa. Mutta niin vain kävi, pitkästä aikaa.