Vastentahtoisia joogaajia

Joskus kyllä harmittaa kundaliinijoogatuniille tulijoiden puolesta, vaikkei sellainen harmittelu mitään auta. Niin kuin eilenkin, kun pitkästä aikaa ohjasin tunnin. Tunnille tuli kaksi nuorta naista, jotka tuskin olivat kumpikaan koskaan käyneet kundaliinijoogassa. Ohjasin harjoituksen, joka oli hyvin hienovarainen ja koostui lähinnä erilaisista hengitystekniikoista erilaisissa asanoissa. Sivusilmällä seurasin, että kumpikaan nuorista naisista ei syystä tai toisesta tehnyt hengitysharjoituksia. Kyllä minä ymmärrän sen, että joogaharjoitusten tekeminen vaatii vähän heittäytymistä ja uskallusta, eikä se kaikilta onnistu. Mutta veikkaan, ettei joogatunnista sitten paljoa jää käteen, jos harjoituksia ei ole tehnyt.

Silloin, kun he tekivät jotain harjoituksia, naiset eivät myöskään sulkeneet silmiään. En tietenkään voi tietää miksi, mutta toinen heistä katseli pää pyörien mitä muut joogaajat tekivät. Toki ensikertalaiselle voi olla vaikeaa asettua omaan tilaansa, sisäisyyteensä, ja unohtaa kaikki muu ympäriltään. Kokeneemmalle on paljon helpompaa olla ottamasta muista mallia joogatunnilla.

Teimme tunnilla myös yhden mantrameditaation. Arvatkaa matrasivatko nämä kaksi naista. No eivät missään vaiheessa.

Ei sillä ole minulle mitään merkitystä mitä ihmiset tekevät tai ovat tekemättä ohjaamillani tunneilla. Minua vaan harmittaa se, että ihmisillä olisi mahdollisuus kokea kundaliinijoogaharjoitus, saada siltä jotakin. He ovat jo tulleet paikan päälle, mutta sitten kieltäytyvät harjoituksesta. Toki niin voi tehdä, mutta minusta se on jonkinlaista mahdollisuuksien haaskuuta ja tuhlausta.

Veikkaan, että näitä kahta naista ei enää nähdä kundaliinijoogatunneilla. Ehkä heille sopisikin paremmin jokin muu joogamuoto, tai jokin muu laji kuin jooga. Kun lähdin tunnin jälkeen kotia kohti, olivat he jääneet kadulle tupakalle ja juttelemaan ihan muista liikuntamuodoista kuin joogasta.