Feliz Navidad

Tänään se vihdoin tuli, kauan odotettu joulu. Täällä Lanzarotella se näkyy lähinnä niin, että meidän lähikauppa aukesi aamulla puolitoista tuntia myöhemmin kuin yleensä, eli vasta kymmeneltä. Oven takana oli jono ihmisiä odottamassa tuoretta leipää. Lisäksi monilla paikallisilla ja turisteilla on tonttulakit päässä. Hauskin oli kolmikko maantiepyöräilijöitä – niitä on täällä tosi paljon, myös naisia joko yksin tai yhden tai useamman miehen porukoissa. Yhdellä kolmikolla oli kaikki hienot maantiepyöräilijöiden releet, samanlaiset ajoasutkin jokaisella, ja kypärien päällä samanlaiset tonttulakit. Harmi ettei ollut kameraa kädessä kun ajoimme heidän ohi. Kolmas asia mistä joulun huomaa on se, että bussien otsassa lukee hyvän joulun toivotus, Feliz Navidad, vuorotellen bussin määränpään kanssa. 

Joulun kunniaksi lähdimme tutustumaan saaren länsirannikkoon. Patikoimme rannan yläosaa yhteen suuntaan, ja palasimme takaisin rannan tuntumassa. Porukkaa oli liikkeellä paljon, surffareita ilman purjetta tai purjeen kanssa, koirien uittajia, rantahippejä, patikoijia, naku-uimareita ja mitä vielä. Todellinen jokaiselle jotakin –ranta. Ja komea aallokko.

 

Kun palasimme takaisin hotellille, ajoimme Puerto del Carmenin läpi. Sinne lienee keskittynyt eniten turisteja tällä saarella. Me majailemme saaren eteläkärjessä, Playa Blancassa. Auton ikkunasta näytti siltä, että Carmenissa ei tuule yhtä kovasti kuin täällä meillä. En tiedä mistä se sitten johtuu, minun järkeni mukaan itätuulen pitäisi osua molempiin paikkoihin ihan yhtä lailla. Mutta mitäpä minä paikallisista tuulista tiedän. Paitsi että se on kova.

Myös merenkäynti on ihan reipasta, vaikka siippa yritti väittää toisin. Pakkasimme eilen pyörät lauttaan, ja siirryimme viereiselle Fuerteventuran saarelle. Kulkuväline oli sellainen pieni prutkuvene, jota aallokko heitteli kuin lastua laineilla. Emme olleet päässeet pitkällekään 45 minuutin matkaa, kun siippa totesi, että takasin sitten tullaan isommalla laivalla. Se suunnitelma ei onnistunut, sillä meille ei myyty paluulippuja isoon laivaan ilman henkilötodistuksia. Siipalla oli ajokortti lompakossa. Niin oli minullakin, ja lompakko passien kanssa turvallisesti hotellin tallelokerossa.

Onneksi paluumatkalla meri oli jo vähän rauhallisempi kuin mennessä. Silti meillä molemmilla oli katse tiukasti horisontissa, ettei tulisi huono olo. Me emme ole mitenkään ensimmäisiä, jotka tulevat keikutuksesta merisairaiksi, mutta kyllä mekin ennen pitkää tulemme. Ja ylipäänsä sellainen keikutus on epämiellyttävää.

Fuerteventuralla pyöräilimme mukavan, alle 30 kilometrin lenkin. Pieni yllätys oli se, että loppumatka olikin rytkytettävä nimismiehenkiharaista hiekkatietä. Ja tuuli oli vastainen, mikä ei koskaan ole yllätys kun pyöräilee. Sitten meillä olikin hyvää aikaa käydä syömässä myöhäinen lounas tapaksia. Nam. Ihan tosi hyvin olen tähän asti löytänyt kasvisruokaa syötäväkseni, vaikka meidän pyörävuokraamon mies kertoi, että hän oli kasvissyöjä kun hän muutti Espanjaan, mutta joutui olosuhteiden pakosta palaamaan sekasyöjäksi.

Niin, ja se biisi löytyy täältä.