Matkoilla

Viikonloppu meni yhdistetyn työ- ja lomamatkan puitteissa. Työpuoli oli kohtuullisen kevyt, vaikka puhuin minulle tuntemattomille ihmisille aivan uudesta aiheesta. Hassuinta oli se, että taas jännitin eniten suomalaisten suhtautumista siihen, mitä sanon. Ja kyllä se ainoa kritiikki omien puolelta tulikin, siis toiselta suomalaiselta.

Göteborg osoittautui kauniiksi ja tosi mukavaksi kaupungiksi. Ja mäkiseksi. Hieno satama sieltä löytyi, huvipuisto ja paljon vanhoja taloja. Ihmiset olivat kivoja, kaikki sujui ja toimi hyvin. Ruokakin oli hyvää.

Edessä on täysi ja kenties jopa kiireinen syksy. Ennen sitä pitää ottaa ilo irti kesästä, auringosta, kukkasista, vapaa-ajasta ja matkailusta.

Todellisuuden rajoittamisesta

”Kukaan muu ei voi rajoittaa sinua. Jos haluat rajoittaa itseäsi, voit tehdä niin. Muussa tapauksessa koko Universumin resurssit ovat sinun käytettävissäsi.” Näin opettaa kundaliinijoogamestari Yogi Bhajan. 

Bollywood-elokuvissa on se hieno puoli, ettei niissä anneta niin kutsutun todellisuuden rajoittaa juuri mitään. Sitten rajoittuneet katsojat täyttävät internettiä kirjoituksillaan siitä, millaisia rekka-auton mentäviä aukkoja bolly-leffojen juonissa on. Mitä sitten? Minkä ihmeen takia pitäisi rajoittua vain siihen, minkä me kuvittelemme olevan totta tai mahdollista. Tai kyllä minä ymmärrän miksi, se on jotenkin turvallisempaa. Jokin aika sitten katselimme siipan kanssa bolly-leffan, jossa päähenkilöt pakenivat isolla laivalla Sveitsistä, ja totesivat jo kohta olevansa Sveitsin aluevesirajan ulkopuolella. Minuun se meni ihan täydestä, mutta siippa alkoi vähän nikotella.

Luen parhaillaan kohukirjaa Salaisuus. Tai ei se taida enää mikään kohukirja olla, menneen talven lumia pikemminkin. Joka tapauksessa kirja tuotiin pöydälleni, luettavakseni, joten siihen oli tartuttava. Aluksi vähän häiritsi amerikkalaisen jankkaava asioiden esittämisen tapa, mutta siihenkin tottuu. Vielä ei ole tullut vastaan mitään uutta asiaa, vaan oikeastaan kaikki on tuttua joogafilosofiasta. Idea on lyhyesti sanottuna se, että me saamme universumilta mitä tahansa, kunhan virittäydymme universumin kanssa samalle taajuudelle ja elämme kiitollisuudessa. Tosin kirja esittää, että me voimme saada ihan mitä vaan pyydämme. Minä kuitenkin oletan, että ihan kaikkea pyytämäämme emme voi saada, omasta karmastamme ja universumin suuremmista suunnitelmista johtuen. Tai ne voivat ainakin hidastaa pyyntöjemme täyttämistä.

Kirja myös kannustaa pyytämään universumilta ihan mitä vaan ja ihan miten paljon vaan. Joogan myötä käy kuitenkin niin, että alkaa tuntua siltä, ettei tarvitse juuri mitään. Kaikki on jo. Tai melkein kaikki, emme me kai kokonaan haluamisesta pääse eroon, eikä liene tarvekaan. Haluamme ruokaa päivittäin, puhtaat ja lämpimät vaatteet, paikan ja rakkautta, jos ei muuta. Mutta niilläkin pärjää jo pitkään.

26. elokuuta

Monet ovat toistaneet tänä aamuna pitkää Ek Ong Kaar -mantraa kaksi ja puoli tuntia. Minä en. Toistin kyllä periaatteessa samaa mantraa, mutta eri tekniikalla 11 minuuttia Gurudass Kaurin säestyksellä.

Mantra on siis Ek Ong Kaar Sat Naam Siri Wahe Guru, eli Adi Shakti Mantra. Kun puhutaan pitkästä Ek Ong Kaarista, mantraa toistetaan ihan tietyllä tavalla, kahden ja puolen hengityksen mantrana. Niin tehdään 7 minuutin ajan aina aamusadhanassa. Mutta joka vuosi elokuun 26. päivän aamuna monet kundaliinijoogit toistavat sitä kaksi ja puoli tuntia juhlistaakseen kundaliinijoogamestari Yogi Bhajanin syntymäpäivää.

Näyttää siltä, että ihana elokuun aurinko alkaa olla ohi. Kuu loppuu pian, ja sää on muuttumassa. Tänään satoi jo vähän, mutta ei sitten kuitenkaan kunnolla niin, että kuivunut puutarha olisi kastunut kunnolla. No, eiköhän se ehdi kastua vielä moneen kertaan syksyn aikana.

Diagnoosi

Kävin jokin aika sitten aika perusteellisissa laboratoriokokeissa. Samalla otettiin myös sydänfilmi eli ECG. Filmin ottanut kone oli sitä mieltä, että minulla on sinus bradycardia. Kuulostaa aika vaaralliselta, mutta tarkoittaa vain normaalia matalampaa sinusrytmiä eli sydämen sykettä. Ei ole välttämättä ongelma ollenkaan. Esiintyy usein säännöllisesti urheilua harjoittavilla ihmisillä. Ja joogeilla, vaikkei lääkäri siihen ottanut kantaa, katsoi vain kummeksuen kun mainitsin asiasta.

Ei juuri huvita

Sanotaan se ihan suoraan: nyt on sellainen vaihe, ettei yhtään huvita kirjoitella blogiin. Olette ehkä huomanneetkin. Mikään aihe ei vaan ala kiertyä mielessäni blogipostaukseksi, kun taas toisinaan en ehdi kirjoittaa ylös sitä mukaa kun aiheita pulppuaa mieleeni. Näin se vaihtelee. Tehdään se nyt vielä selväksi, että blogi ei todellakaan ole loppumassa, odottelen vaan parempia aikoja ja kirjoitan sen verran kuin saan itsestäni irti. Meininkihän voi muuttua vaikka heti huomenna, ei sitä koskaan tiedä.

Vähän työlästä on ollut myös oman aamuharjoitukseni kanssa. Tai sen arpomisessa, että mitä teen. Monena aamuna olen lukenut vain Japji, ja se riittääkin minulle ihan hyvin. Vaikka yleensä teen jotakin muutakin, muutaman asanan ja lopuksi meditaation. Hassua sikäli, että minulla on kiva ja kiinnostava meditaatio menossa, ja olen ajatellut tehdä sitä niin pitkään kuin se tuntuu kivalta ja kiinnostavalta. Tosin pitäisi käydä verkkokaupassa mantraostoksilla, meditaatiossa tarvitaan hengitystä rytmittämään tietty mantra, ja minulla on kyseisestä mantrasta vain sellaisia versioita, jotka eivät hyvin sovi hengitystä rytmittämään. Tai hengitys käy kertakaikkisen epäsäännölliseksi. Kyllä nykyisilläkin versioilla pärjää, mutta kivempi olisi joku muu versio.

Hetkisen pimeää

Aamuisin on vielä pimeää, kun herään klo 5. Tai yleensä alan vilkuilla kelloa jo neljän jälkeen, ja torkkumisen lopetan joskus 10 minuuttia vailla viisi. Vähän vaikuttaa siltä, että olen kesän jäljiltä hyvin levännyt ja pirteä, kun uni ei maita sinne viiteen asti vaan alan torkkua.

Siitä sitten nopeiden aamutoimien jälkeen yläkertaan tekemään joogaharjoitusta. Sytytän aina kynttilän, mutta nyt pitää sytyttää myös valo, että näen lukea Japjin. Vaikka osaan tekstin melko lailla ulkoa, haluan nähdä sen silti.

Japjin jälkeen ulkona onkin jo valoisaa, varsinkin näin poutasäällä. Kaukana ovat vielä ne ajat, jolloin aamun joogaharjoituksen jälkeen pimeää kestää vielä monta tuntia. Mutta niitä kohti mennään. Ihan vähän hirvittää, jos asiaa ajattelee, joten parempi olla ajattelematta. Luottaa vain siihen, että talvesta tulee hieno ja ihana. Jos ei sään puolesta, niin sitten muuten. Sitä paitsi syksy on suhteellisen lyhyt, joulu tulee ennen kuin huomaakaan.