Hetkisen pimeää

Aamuisin on vielä pimeää, kun herään klo 5. Tai yleensä alan vilkuilla kelloa jo neljän jälkeen, ja torkkumisen lopetan joskus 10 minuuttia vailla viisi. Vähän vaikuttaa siltä, että olen kesän jäljiltä hyvin levännyt ja pirteä, kun uni ei maita sinne viiteen asti vaan alan torkkua.

Siitä sitten nopeiden aamutoimien jälkeen yläkertaan tekemään joogaharjoitusta. Sytytän aina kynttilän, mutta nyt pitää sytyttää myös valo, että näen lukea Japjin. Vaikka osaan tekstin melko lailla ulkoa, haluan nähdä sen silti.

Japjin jälkeen ulkona onkin jo valoisaa, varsinkin näin poutasäällä. Kaukana ovat vielä ne ajat, jolloin aamun joogaharjoituksen jälkeen pimeää kestää vielä monta tuntia. Mutta niitä kohti mennään. Ihan vähän hirvittää, jos asiaa ajattelee, joten parempi olla ajattelematta. Luottaa vain siihen, että talvesta tulee hieno ja ihana. Jos ei sään puolesta, niin sitten muuten. Sitä paitsi syksy on suhteellisen lyhyt, joulu tulee ennen kuin huomaakaan.