Äijätuolijoogaa

Minulla oli tilaisuus ohjata lyhyt joogasessio erään henkilöstöjärjestön väelle. He olivat kokoustaneet koko päivän, ja minut oli pyydetty paikalle päivän päätteeksi, ennen saunaa ja muuta illanviettoa. Paikalla oli noin 30 miestä, jotka eivät koskaan olleet kokeilleet joogaa.

No mikäpä siinä. Tila oli niin ahdas, että seisten ei oikein mahtunut tekemään mitään. Niinpä me enimmäkseen istuimme ja hengittelimme. Miehet olivat sen verran nuoria ja hyväkuntoisia, että teimme ihan voimakkaitakin hengitysharjoituksia. En vahtinut kuka teki ja tekivätkö kaikki, mutta kyllä ainakin osa osallistui. Tosin kyllä jossain vaiheessa alkoi naurunpurskahduksiakin kuulua takarivistä. Totesin vaan, että jooga saa aikaan kaikenlaisia reaktioita, kuten naurua tai itkua. Kyllä se sitten lakkasi.

Harjoitus oli tosi lyhyt, vain 20 minuuttia. Vähän kuin maistiainen, josta jotkut kiittivät jälkeenpäin, ja hämmästelivät kuinka erilainen olo tuli. Niinpä. Mutta sellainen tuli kotiin kävellessä mieleen, että olisipa hauska joskus päästä ohjaamaan tuollaiselle porukalle ihan oikea kundaliinijoogatunti kunnon salissa ja siis matoilla. Heiltä ei varmasti voimat tai kunto loppuisi kesken heti kättelyssä. Voisi ohjata jonkin sellaisen fyysisesti vähän vaativamman harjoituksen. Hauska olisi myös nähdä, mitä miehille tapahtuisi harjoituksen myötä, alkaisiko heilläkin posket punottaa ja silmät loistaa niin kuin muillakin. Miksei alkaisi, varmasti jooga toimisi heidänkin kohdalla. Tai ylipäätään millaista olisi ohjata miesryhmää, yleensä kun ohjaan enimmäkseen naisia. Mutta jos ohjaisikin poliiseja, palomiehiä, tai vaikka jotain urheilujoukkuetta. Luulen, että miesryhmän ohjaamisessa olisi energeettisesti jotakin eroa ”tavallisiin” ryhmiin, mutta enpä osaa kuvitella millaista se olisi. Hitsi, olisipa kiinnostavaa.