Yksi matkustamisen ilo on omien rutiinien rikkominen. Minä olen hyvin kiintynyt omiin rutiineihini, enkä mielelläni vaihda niitä toisiin. Rutiinit helpottavat elämää, kun ei tarvitse joka päivä erikseen ajatella jokaista asiaa. Toiset väittävät, että rutiinit nujertavat luovuuden. Minusta juurikin rutiinit antavat luovuudelle aikaa, tilaa ja energiaa. En minä halua käyttää luovuuttani kaupassakäyntiin, vaan johonkin ihan muuhun.
Mutta matkustaminen tekee rutiineille mukavia temppuja.
Alkaen siitä, kun ei pääsekään ulos lehtokentän vessasta, kun ovet aukeavat
väärään suuntaan. Kaupassakäynnistä tulee pitkä ja perusteellinen suoritus, kun
mikään paketti ei näytä tutulta, vaan pitää arvailla sanakirjan kanssa mitä
niissä on. Ei, täällä ei todellakaan ole maitoa kylmähyllyssä, vaan kaikki
maidot ovat lämpimässä. Täällä kaikki maidot kun ovat sellaisia. Tiskaaminen ja
tiskien kuivaaminen käsin on eksoottinen kokemus ihmiselle, joka on ikänsä asunut
kuivauskaappien maassa. Kaakeloidut, jääkylmät lattiat ovat myös
mielenkiintoinen materiaalivalinta, kun kotona on tottunut lattialämmitykseen
ainakin kosteissa tiloissa. Täällä sitä sitten hipsutellaan sortseissa,
t-paidassa ja villasukissa sisällä.
Täällä on lämmintä, aurinkoista ja kaunista. Löysimme hyvän
kaupan, josta saa kaikkea mahdollista hyvää ruokaa varten. Ja muutenkin menee
mainiosti. Jos nyt jostain välttämättä haluaa valittaa, niin ehkä sitten
espanjaksi dubatuista televisio-ohjelmista voisi sanoa sanasen. Mutta onneksi
meillä on yllin kyllin bollywood-elokuvia mukana – totta kai.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti