Sadhana tauon jälkeen

Sadhanaan olikin jo kova ikävä, lomamatkailun aikana kun siihen ei ole ollut mahdollisuutta, siis yhteiseen sadhanaan muiden kanssa. Eilen viimein pääsin. Koko keho oli vähän kuin puupökkelö, ja varsinkin syvät lihakset ihmeissään, kun piti tehdä eri asanoita. Harjoitussarja oli ihan perussettiä, mutta tauko takana teki siitä työlään. Tuli hiki. Ja muita kummallisia tuntemuksia.

Äänikin oli jollakin tavalla hukassa, mutta se löytyi ennen kuin mantrat loppuivat.

Jonkinlaisena yhteenvetona voisi sanoa, että olipa mukava pitää lomaillessa tauko joogasta – siis sen verran kuin pidin, Japji kulkee mukana aina. Mutta onpa vielä mukavampaa palata joogan, siis fyysisten harjoitusten sekä mantrojen ja meditaatioiden pariin tauon jälkeen. Tauko oli juuri sopivan mittainen, eli pari viikkoa. En ehtinyt liikaa vieraantua joogaharjoituksista, eli nyt ei ole mitenkään alusta aloittamisen fiilistä, mutta silti tauko on tehnyt tehtävänsä. Ehkä oleellisin tehtävistä on se, että kaikki tekeminen tuntuu taas erityisen hyvältä ja omalta.