Voi kissanpissa

Talvisin meillä pidetään ulkorappusilla astiaa, jossa on hiekoitushiekkaa ja pieni lapio sen levittämiseen. Nyt kävikin niin, että joku pihassa liikkunut ja sisäsiistiksi opetettu kissa oli erehtynyt luulemaan hiekka-astiaa kissan hiekkalaatikoksi. Ihan ymmärrettävä virhe, mutta seuraukset olivat aika isot.

Siippa ei ollut huomannut ylimääräistä hajua hiekoitushiekassa, vaan oli jatkanut hiekan levittämistä pihaan aina tarpeen tullen. Ja kyllä, siipalla on hajuaisti tallella. Jossain vaiheessa minä huomasin, että talvikenkinä käyttämäni vaelluskengät haisevat oudolle. Samaan aikaan hiekoitushiekka-astia alkoi haista nenääni, ja pystyin rekonstruoimaan tapahtumien kulun mielessäni. Kissa, hiekka, ja sitten minä olen tallustellut haisevalla hiekalla. Jostain kumman syystä kenkäni pohjat ovat imaisseet hajun itseensä. Läpi on haisteltu muidenkin talvikenkien ulkopohjat, mutta eivät muut haise.

Niin kuin kaikki kissaihmiset ehkä tietävät, kissanpissan hajun pois saaminen mistä vaan ei ole ihan yksinkertaista. Pesin varuksi eteisen matot, ne, joiden päällä kengät ovat olleet ja joihin on voinut haisevaa hiekoitushiekkaa kulkeutua. Mikäli matoissa oli jotain hajua, lähti se pesussa. Mutta ne maastokenkien pohjat. Ne on pesty nyt moneen kertaan, eikä haju lähde mihinkään. Seuraavaksi pitää ostaa etikkaa, ja kokeilla sitä. Siihen asti kengät saavat lojua vintillä, sillä jos ne tuo sisälle, haisee koko eteinen kissanpissalle.

Haiseva hiekoitushiekka on hävitetty astiasta, ja pihaan levitetty ei haise. Onneksi hiekoituskausi taitaa olla tältä erää ohi. Ensi talveksi pitää muistaa laittaa hiekoitushiekka-astia, johon kissat eivät pääse. Ja ihan mahtava juttu olisi, jos kissat kävisivät vessassa vain kotonaan.