Kadonneita ihmisiä

Aina välillä kuulee joogaopettajista tai pitkän linjan joogan harjoittajista, jotka yhtäkkiä jättävät joogan kerta kaikkiaan taakseen ja aloittavat uuden elämän. Kyse voi olla vaikka miten pitkästä prosessista, mutta sivusta katsottuna liike näyttää yhtäkkiseltä, kun joogaopettaja jättää taakseen kaikki tunnit, eroaa joogayhdistyksestä ja ehkä vielä heittää vanhan kännykkänsäkin jorpakkoon, ettei häntä voi joogaihmiset enää tavoittaa. Kun tällaisista ratkaisuita kuulee, alkaa ihmetellä että mitä kummaa on oikein tapahtunut. Ainakin minä alan, ja tulen valtavan uteliaaksi.

Uteliaisuuden takana on tietenkin kysymys siitä, voisiko minullekin käydä niin. Tahtoisin uskoa, että ei, mutta mistäpä minä sen voin varmaksi tietää.

Joogan kertakaikkisen hylkäämisen takana voi tietenkin olla vaikka mitä, mutta yksi mahdollinen selitys on Shakti Pad, henkisen tai viisauden polun kolmas vaihe. Vaiheita on viisi, ja Shakti Pad on siinä mielessä merkityksellisin, että se on eräänlainen joko-tai –vaihe. Joko henkinen kasvu jatkuu, tai sitten ei. Tässä vaiheessa henkisen polun kulkija, vaikkapa joogan harjoittaja osaa ja tietää jo paljon, eli hän ei ole enää mikään vasta-alkaja eikä vietä enää kuherruskuukauttaan joogan parissa. Ja silti tässä vaiheessa monet jättävät kaiken taakseen ja tekevät u-käännöksen elämässään. Tietenkään ratkaisun ei tarvitse olla lopullinen, sillä joogan pariin ja/tai henkiselle polulle voi aina palata – jos ei ole tavalla tai toisella polttanut siltoja takanaan.

Shakti Pad on voiman testi. Vieläkö jaksat jatkaa? Uskallatko ottaa ratkaisevan loikan eteenpäin, vaikka mitään takeita vakaasta maasta jalkojen alla ei ole?