Laivoissa ja linnoituksella

Varhain eilen aamulla heräsimme laivassa, ja pikaisen aamiaisen jälkeen siirryimme autokannelle maihinnousua varten. Autokannella ajaminen polkupyörällä on aina vähän jännittävää, ja nyt laiva oli sellainen, että jouduimme ajamaan ramppia pitkin ylös päästäksemme laivaan, ja samanlaista epämiellyttävää rampia pitkin alas päästäksemme maihin. Onneksi moottoripyöräilijät, joiden kanssa meidät lastattiin, olivat tosi huomaavaisia ja kohteliaita.

Tukholmassa ajelimme vielä unisen kaupungin läpi pari kilometriä. Ihanat pyöräkaistat! Ajaminen oli tehty tosi helpoksi siellä. Siirryimme odottamaan seuraavan, paljon pienemmän laivan lähtöä. Sillä pääsimme näppärästi Vaxholmiin.

Vaxholmissa siirryimme saman tien lauttaan, jolla pääsimme viereiselle Rindön saarelle. Ajelimme saaren toiseen päähän, jossa sijaitsee Oskar Fredriksborg. Se on tuttu jokaiselle, joka on katsellut maisemia Tukholmasta lähdön jälkeen, siis laivassa. Siippa on halunnut käydä siellä lapsesta asti, ja nyt hän pääsi sinne.

Paikka oli hieno, mutta sisälle linnoituksen ei päässyt, eikä missään ollut mitään tietoa siitä, miten ja milloin sinne voisi päästä. Ehkä sinne ei päästetä matkailijoita. Joka tapauksessa siellä oli mukava käydä. Paikka on siis se, josta on puolustettu Tukholmaan johtavaa syväväylää joitakin satoja vuosia. Linnoituksesta on näkyvissä vain jäävuoren huippu, eli se on suurelta osalta maan alla.

Palasimme takaisin Vaxholmiin, ja söimme mainion lounaan paikallisen intialaisen ravintolan terassilla. Tosi hyvää daalia, juuri sopivasti maustettu. Harmitti, ettei nin hyvässä ravintolassa ollut enempää asiakkaita. Ehkä ihmiset eivät halua ydinkeskustan ulkopuolelle, vaan parveilevat mielummin siellä, ruuhkaisissa ja kallissa ravintoloissa. Vaikka ei tuo intialainen mitenkään kaukana satamasta ja siis keskustasta ollut.

Sitten matka jatkui vielä parikymmentä kilometriä Åkersbergaan, jonne saavuimme juuri sopivasti ennen sateita.