Muuttuvista suunnitelmista ja musiikista

Olin jo illalla pakannut reppuun kaiken tarpeellisen sadhanan vetämistä varten, kun puhelimeeni tuli viesti vapaaehtoiselta sadhanan vetäjältä. Oikein mukavaa, mielelläni purin repun keveämmäksi. Samalla mietin, miten erilainen suhtautuminen aikaan ja orientoituminen tekemiseen meillä on. Minä suunnittelen mielelläni hyvissä ajoin tekemiseni, ja kerron myös muille ohjelmastani siltä osin, kuin ne muiden elämään vaikuttavat. Silti väitän, että minulta onnistuu tarvittaessa myös suunnitelmien muuttaminen lyhyelläkin varoitusajalla. Onnistuu, mutta mielelläni tiedän muutokset hyvissä ajoin.

Sitten taas toisen tyyppiset ihmiset eivät voi tänään tietää mitä he huomenna tekevät. He kieltäytyvät suunnittelemasta, koska haluavat elää hetkessä. Tai niin minä ainakin kuvittelen. Sitä en oikein ymmärrä, miten he onnistuvat pitämään kalenterinsa ja aikataulunsa sellaisessa tilassa, joka mahdollistaa hetkessä haahuilun.

Sadhanan vetämiseen on olemassa ihan selvät ohjeet. Jokainen, joka on opiskellut kundaliinijoogaopettajaksi, on oletettavasti ohjeet lukenut – ainakin olisi pitänyt. Sisäistäminen voi olla toinen juttu. Ohjeissa sanotaan selvästi, että jos sadhanan vetäjä soittaa musiikkia fyysisen harjoituksen jälkeen, rentoutumisen aikana, musiikin on soitava hiljaa. Ymmärrän ihan kauhean hyvin miksi. Aamulla koko ympäröivä maailma on vielä hiljainen ja aistit hyvin terävät, joten muussa tilanteessa ihan normaalivoimakkuudella soiva musiikki kuulostaa kovalta. Ja se häiritsee. Joskus olen jotakuta sadhanan vetäjää pyytänyt laittamaan musiikkia rentoutumisen ajaksi pienemmälle, jolloin olen saanut vastaukseksi hämmentyneen toteamuksen: ”Ai jaa!”, ja vähän vähemmän volyymia. Yleensä en jaksa sanoa mitään, ja tyydyn vain kiukuttelemaan itsekseni. Siinä se rentoutuminen meneekin äkkiä ohi, kaikkea muuta tehden kuin rentoutuen.

Sanotaan nyt vielä sekin, että on tilanteita, joissa kundaliinijoogamusiikkia voi ja ehkä jopa pitääkin soittaa ihan reippaalla voimakkuudella. Mutta sensitiivisyys sen suhteen, koska laitetaan nupit kaakkoon ja koska ei, pitäisi olla jokaisella opettajalla.