Rillit!

Tässä ne ny ois. Kauan kaivatut uudet silmälasit. Monitehot. Aika siistit, eikö.

 

Laseja on myös hauska pitää, koska ne tekee elämästä yhtä metkulaa. Optikkoliikkeestä lasit päässä kotiin kävellessä piti oikein keskittyä pitämään pokka, kun nauratti niin. Lasien kanssa näyttää siltä, että kävelyalusta eli maa on lähempänä kuin ennen. Ja sen tietenkin aivot tulkitsevat niin, että minä olen lyhentynyt. Tuntuu siis siltä, kuin olisin kutistunut pygmiksi (kyllä, Sohvi!), joka yrittää töppöjaloillaan epätoivoisesti päästä eteenpäin.

Tänään juomalasit alkavat jo olla lasin muotoisia, mutta vielä eilen ne olivat ihan kummallisia venkuroita. Edelleen tietokoneen ruutu on alareunastaan kapeampi kuin yläreunasta. Ja tiskipöytä on ihan vinossa, sen takareuna on matalammalla kuin etureuna. Silti olen pysynyt hyvin pystyssä enkä ole kompuroinut portaissa.

Ehkä nämä hallusinaatiot tai aivojen virhetulkinnat tästä pikkuhiljaa häipyvät. Joka tapauksessa rilleillä näkee hyvin ja kirkkaasti, eli näen marraskuisen pimeän ihan uusin silmin.

Yksi huono puoli rilleissä kyllä on. Ne haisee pahalle. Muoville tai jollekin pintakäsittelyaineelle, en tiedä tarkemmin mille. Välillä tuntuu, että haju on niin voimakas, että se alkaa maistua suussa. Toivottavasti se hellittää pian.