Savasana

Vuodenaika on kiepsahtanut taas niin pimeäksi, että ei huvita nousta ylös enää ollenkaan. Siksi päätin ryhtyä harjoittamaan joogaa vain vaakatasossa. Eikä kuulkaa ole helppoa, savasanasta: jota myös kuolleen miehen (sic!) asennoksi kutsutaan, on yksi vaikeimmista jooga-asanoista.

 

Vaikeaa tässä asanassa on rentouttaa koko keho hyvään ja mukavaan asentoon, ja silti pysyä hereillä. Joskus ihmisten toispuoleisuuden näkee oikein hyvin juuri tässä asanassa: he ovat kaarella kuin banaanit, vaikka olettavat olevansa suorassa. Oleellista on ojentaa niska ja laskea kämmenselät lattialle, niin myös olkapäät pääsevät rentoutumaan. Joskus alaselälle voi olla vaikeaa löytää hyvä asento, ja silloin voikin olla parempi koukistaa jalat niin, että jalkapohjat lepäävät alustalla ja koukistuneet polvet nojaavat toisiaan vasten. Jos selkä asettuu hyvin, jalkoja voi vielä rentouttaa ojentamalla kantapäitä poispäin kehosta, ja kallistamalla jalkaterät rennosti ulospäin.

Minulle vaikeinta tässä asanassa on saada oikea polvi hyvään asentoon. Usein laitan sen alle pienen tyynyn tai jonkin muun korokkeen, sillä muuten polvi tuntuu yliojentuvan, mikä ei tunnu mukavalta. Voi olla, että tämä oikean polven hankaluus johtuu oikeasta lonkasta, jota en saa rentoutettua ja avattua tarpeeksi. Tai sitten ei, en tiedä.

Tässä minä nyt ajattelin tämän talven viettää joogaten. Hengittelen vaan rauhallisesti sisään ja ulos, ja odottelen kevättä.