On meditoitu

Eilisestä tuli varsinainen meditointipäivä. Ensin tavalliseen tapaan tunnin mantrameditaatio aamusadhanassa. Oli minun vuoroni vetää, ja ohjasin mantroihin mukaan mudrat eli käsien asennot. Siis useimpien mantrojen kohdalla eri mudrat kuin ”tavallisessa” Vesimiehen ajan sadhanassa. Mudrat muuttivat meditaatiota ihan mielenkiintoisella tavalla, ja toivat vaihtelua. Ei niin, että olisin mitenkään kyllästynyt, mutta kuitenkin.

Iltapäivällä pidettiin vielä kanssajoogaaja SP:n kanssa kahden ja puolen tunnin meditaatio. Sinne tuli 30–40 joogaajaa, joista ihan kaikki eivät jaksaneet loppuun asti, vaan lähtivät kesken pois. Toki niinkin voi tehdä. Joka tapauksessa meditaatio tuli tarpeeseen varmasti meillä kaikilla, ainakin minulla. Teimme Kirtan Kriya -meditaation. Siinä mantraa toistetaan sormien liikkeen kera ensin ääneen, sitten kuiskaten, sitten äänettömästi omassa mielessä, kuiskaten ja lopuksi taas ääneen. Huikean mielenkiintoista oli, miten oma olo ja meditaatio muuttui mantran toistamistavan mukaan. Molemmissa kuiskauskohdissa aloin palella, ja palelin vaikka kuinka vedin huivia ja villatakkia päälleni. Äänettömän mantran kohdassa otsakeskus kävi niin kuumana, että välillä pelkäsin sen leimahtavan tuleen. Ääneen toistetun mantran aikana otsakeskuksen tienoo kihelmöi aika laajastikin, ei vain siinä chakran keskikohdassa vaan otsassa ja silmissä asti.

Kun vetää meditaatiota, voi toki meditoida, mutta ei voi päästää itseään humpsahtamaan kovin syviin tiloihin. Minä ainakaan en voi, sen verran painaa vastuu muista. Pitää välillä vilkuilla mitä tilassa tapahtuu, onko kukaan pyörtynyt tai leimahtanut tuleen. Ja muutenkin, että mitä on meneillään ja mitä tapahtuu. Onko mantran äänite liimattu palasista oikean pituiseksi, ja niin edelleen. Siinä mielessä meditaatio on erilainen niille, jotka ohjaavat, ja niille, jotka tulevat ”vain” meditoimaan. Kaikki siitä silti saavat jotakin – ihan kaikki. Eilisen meditaation jälkeen yksi joogi sanoi, ettei hän osaa meditoida. Hassu kommentti sen jälkeen, kun hän oli juuri meditoinut kaksi ja puoli tuntia. Mutta ehkä ajatus meditoinnista on vielä monilla sellainen, että se on jotakin kummallista ja vaikeaa.

Tänään vielä ohjaan paikallisen joogayhdistyksen väelle joogatunnin. Saa nähdä tuleeko sinne ihmisiä paikalle. Yksi on luvannut.