Hormonijoogaa

Eilen tarjoutui, vihdoin ja viimein, tilaisuus kokeilla hormonijoogaa. Olen ollut sen suhteen utelias jo pitkään, ja paikallisen joogayhdistyksen suosiollisella avustuksella kokemukseni hormonijoogasta on nyt paljon mittavampi kuin aiemmin. Kahden tunnun kokeilu ei tietenkään anna mitenkään kattavaa kuvaa hormonijoogasta, mutta pääsihän siinä jo vähän kärryille. Lisäksi minulla on kotona Hormoniharmoniaa-kirja, jossa hormonijoogaa esitellään myös.

Meille pidetty hormonijoogan esittely toi mukanaan kaksi yllättävää asiaa. Yksi oli se, että joogaharjoitus ei päättynyt loppurentoutukseen. Se vaan päättyi – tämä oli nyt tässä. Kummallista. Mitä joogaa se sellainen on, jossa ei lopuksi rentouduta?

Toinen yllätys oli se, että hormonijooga oli niin todella lähellä kundaliinijoogaa. Toisaalta, olisihan se pitänyt tietää, mutta en siltikään arvannut. Toki hormonijoogaan on valittu asanoita ja hengitystekniikoita, jotka kohdistuvat hyvin voimallisesti nimenomaan munasarjoihin, kilpirauhaseen ja aivolisäkkeeseen. Mutta noin yleisesti ottaen kysymys oli minusta vain tietyiltä osin voimistetusta kundaliinijoogasta, ei sen kummemmasta. Hormonijoogassa ei ollut mitään, mitä ei löytyisi myös kundaliinijoogasta. Ja juurikin siksi en näe mitään syytä vaihtaa kundaliinijoogaharjoituksia hormonijoogaharjoituksiin. Eikä kai vaihtoon ole mitään syytä sikälikään, etten taida kuulua hormonijoogan kohderyhmään. Jos oikein ymmärsin, ja saatoin hyvin ymmärtää väärinkin, pääasiallista kohderyhmää ovat menopaussi-ikäiset naiset.

Myöhemmin keväällä pääsemme kokeilemaan yin-joogaa. Siitä raportti aikanaan.