Kokemuksia kurssilta

Sunnuntaina oli ja meni Inderjit Kaur Khalsan kurssi otsikolla Maadoittava hengitys – valon ja pimeyden tasapaino. Olin odottanut kurssia koko kevään, enkä suotta. Kyseessä ei ollut mikään tajunnan räjäyttävä kokemus eikä leijuminen sfääreissä. Eipä tietenkään, kun otsikossakin puhutaan maadoittumisesta. Maan pinnalla pysyttiin, mutta muuten mentiin vauhdikkaasti isojen asioiden äärelle. En referoi kurssin sisältöjä tämän eteenpäin, sillä niihin voi tutustua Inderjitin kirjoissa ja hänen kursseillaan. Tarjontaa on.

Olen kerran aiemmin ollut yhdellä Inderjitin ohjaamalla ”tavallisella” tunnilla. Pidin silloin ja pidin edelleenkin hänen tyylistään ohjata ja olla siinä ryhmän edessä. Puhua asioista. Ja naurusta, minusta joogaopettajan pitää nauraa, eniten itselleen, ja niin hänkin teki.

Viisi tuntia joogan parissa on paljon, mutta se meni taas parissa silmänräpäyksessä. Teimme paljon harjoituksia, mutta ne olivat juuri sopivia, eivät yhtään liian raskaita, eli päivän päättyessä ei ollut väsy. Emme tehneet yhtään kokonaista kriyaa, paitsi Kirtan Kriyan, joka on meditaatio. Sen sijaan teimme erillisiä, eri chakroihin kohdistuvia yksittäisiä harjoituksia. Ja hyvä niin. Itse asiassa en ole koskaan oikein hyvin päässyt kärryille Inderjitin chakrapolku-kirjasta, jossa niitä yksittäisiä harjoituksia on. Mutta noin livetilanteessa yksittäisten harjoitusten tekeminen alkoi vaikuttaa ihan järkeviltä, ja jopa tosi mielekkäiltä. Ja itse asiassa ihan samaa minä teen joka aamu omassa harjoituksessani, kun teen muutaman kehoni kaipaaman täsmäasanan.

Toivottavasti Inderjit palaa kaupunkiin ja pääsemme osallistumaan hänen kurssilleen täällä toistekin. Vaikka ei se Kundaliinijoogakoulu, Helsinkikään niin kaukana tai mahdottoman matkan päässä ole.