Kesälomasijainen

On taas se aika vuodesta, jolloin pääsen sijaistamaan toista kundaliinijoogaopettajaa ja siis ohjaamaan pari tuntia viikossa. Se herkku loppuu ensi viikon jälkeen, kun ryhdyn itsekin lomalle. Toki olisin saanut ohjata tunteja myös lomallani, mutta tänä vuonna päätin keskittyä lomalla lomailuun. Myös joogan ohjaamisesta. Vaikka taitaa minulla loman aikana yksi aamusadhanan vetovastuu olla, mutta sitä ei lasketa. Se on hyväntekeväisyyttä, ei palkkatyötä.

Välillä tuntia ohjatessa tulee mieleen, että minkälaista se ohjaaminen mahtaa olla, jos sitä tekee päätyökseen, viitenä päivänä viikossa. Kyllästyyköhän siihen? Luulen, että kyllästyy aina välillä, niin kuin mihin tahansa muuhunkin työhön, vaikka sitten taas innostuu uudelleen. Siinä mielessä koen olevani etuoikeutetussa asemassa, että minulla on oma päivätyöni, ja voin ohjata joogaa sen verran kuin haluan. Tai jos ihan totta puhutaan, haluaisin ohjata ihan vähän enemmän, mutta vakituista viikkotuntia en vieläkään halua.

Kun näille kollegan kesälomatunneille kyseltiin sijaista, ilmoitin heti, että haluan nämä tunnit. Minulle ehdotettiin, että jaan tunnit nuoremman kollegan kanssa. Hämmästyin itsekin omasta päättäväisyydestäni, kun vastasin, että en halua jakaa niitä. Vanhempana työntekijänä katson, että minulla on joitain etuoikeuksia, ja sitä paitsi nuorempi kollega ohjaa tunteja joka tapauksessa enemmän kuin minä. Onneksi kollegat ymmärsivät tilanteen ja kantani siihen.