Kesä pulkassa

Kesä on nyt sitten suurelta osin suoritettu. Toki kesää on vielä jäljellä, en minä sitä, mutta jokavuotiset toimenpiteet alkaa olla pulkassa. Ja mitä ei ole tehty, kuten pesty mattoja, saa jäädä. Ollaan likaisilla matoilla. Ehkä sitten ensi kesänä pestään ne taas.

Toissapäivänä palasimme pyöräreissulta saaristosta, ja ylihuomenna on mentävä takaisin töihin. Edessä on kiireinen syksy ja paljon uutta tehtävää, mikä siis tarkoittaa asioiden jatkuvaa opiskelua. Se on työni piirre, josta tykkään tavattomasti. Ja samalla se on se, joka saa repimään hiuksia päästä aina silloin, kun tuntuu että ei pysty, ehdi ja jaksa. Silloin on paras istua alas ja hengittää syvään, ja muistuttaa mieleen, että mikä tässä elämässä oikein on tärkeää ja mikä ei. Minun työni ei siinä mielessä ole tärkeää, ettei kenenkään henki tai terveys ole siitä kiinni. Korkeintaan omani.

Yhdenlainen nautinto oli tänään palata joogan pariin pyöräreissun jäljiltä. Tuntui kuin olisin ollut sadhanassa joskus kauan, kauan sitten viimeksi, vaikka tosiasiassa väliin jäin vain yksi lauantai. Ja fyysistä joogaharjoitusta keho kaipasi pyöräilyn vastapainoksi. Sen se sai, tosi mukavan harjoitussarjan. Ja mantroja, ihania, ihania mantroja! Niihin en kyllästy koskaan – päätellen siitä, kuinka monta vuotta olen aamusadhanassa rampannut kerran viikossa. Toki suhde mantroihin muuttuu, mutta ei niihin kyllästy.