Snatam Kaur Helsingissä

Eilen koitti viimein se h-hetki, jonka suunnittelu aloitettiin jo hyvissä ajoin, viime vuoden puolella. Silloin teimme kanssajoogaajan kanssa päätöksen, että lähdemme Snatam Kaurin konserttiin Helsingin Kulttuuritalolle. Hyvä että päätimme näin, sillä jotenkin kaikkien arkisten asioiden keskellä käy usein niin, että jotkin herkkuhetket menevät ohi ihan huomaamatta. Niihin ei vaan ehdi mukaan, ei ehdi reagoida. En tiedä oliko juuri niin käynyt monille muille kundaliinijoogaihmisille vai mistä oli kysymys, mutta konsertti ei ollut loppuunmyyty. Vai onko kundaliinijoogan harjoittajia kuitenkin vielä niin vähän Suomessa, että Sali ei siksi täyttynyt.

Oli miten oli, me olimme siellä, monien muiden kanssa. Konsertti oli varsinainen yhteiskonsertti, sillä Snatam Kaur kutsui yleisön ihan alusta asti mukaan mantraamaan ja osallistumaan. Konsertin loppupuolella teimme yhdessä myös sydämen suoja –meditaation. Tilaisuus oli tulvillaan lempeää ja pehmeää energiaa, eli maa ei järissyt eikä Universumi heilahtanut paikaltaan. Oli vaan hyvä. Muusikot olivat äärimmäisen taitavia, ja Snatamin ääni kaunis, vaikka ilmeisesti pitkän kiertueen myötä ei ihan niin kirkas kuin se parhaimmillaan on. Vaan sepä ei haitannut ollenkaan.

Tänään on alkanut tuntua siltä, että eilinen konsertti vaikutti syvemmin kuin aluksi huomasimmekaan. Kanssajoogaajan kanssa olemme olleet vähän pyörällä päästämme, kuumissamme ja väsyneitä. Toki viime yönä unet jäivät hotellissa vähän tavallista lyhemmiksi, mutta ei se selitä tällaista väsymystä ja kaksia päiväunia. Jotain konsertissa tapahtui, mikä nyt vaikuttaa näin. Ja hyvä niin, saa tapahtua.

Konsertin aikana alkoi päässä pyöriä kysymys siitä, mitä minä voisin tehdä oman yhteisöni, Suomen kundaliinijoogayhteisön hyväksi. Toki teen jo yhtä jos toistakin, mutta mitä vielä? Toivottavasti kysymyksestä poikii toteuttamiskelpoisia ideoita.

Sairaana sadhanassa

Viikonloppu on mennyt kuumeessa sängyn pohjalla, mutta nyt alkaa onneksi helpottaa. Lauantaina oli minun vuoroni vetää aamusadhana. Olin tosi sairas, mutta eipä oikein ollut ketään, jota olisin voinut pyytää sijaistamaan, ja jonka olisin epäillyt suostuvan. Ja vaikka sijainen olisi löytynytkin, olisi avain pitänyt jollain konstilla saada sijaiselle. Niinpä nappasin pari kuumetta alentavaa särkylääkettä ja menin itse ohjaamaan sadhanan. Kriyaksi valitsin vastustuskykyä lisäävän harjoitussarjan. Ja hyvinhän se meni, paitsi että ääni ei oikein kulkenut, mikä vaikeutti mantrojen toistamista. Japji Sahibin saimme äänitteenä peliin, ja alkumantratkin toistimme ihan vaan tavallisesti, ilman tavanomaista nuottia ja säveltä. Ne toimivat ihan yhtä hyvin niinkin.

Oli ihanaa olla sadhanassa, kaikesta huolimatta, mutta kylläpä olin väsynyt ja kipeä kun pääsin kotiin sen jälkeen.

Hallitustoimintaa

Viikonloppu on mennyt meidän kansallisen kundaliinijoogayhdistyksen parissa. Lauantaina pidimme vuosikokouksen, johon valmistautuminen oli kestänyt jo pitkään. Kokous ei ollut erityisen suosittu tapahtuma, sillä meitä oli paikalla vain kolme. Kaksi meistä oli hallituksen jäseniä, joten kolmas tarvittiin vastuuvapauden myöntämiseen, meiltä hallituslaisilta se ei olisi tainnut sujua.

Meidän kansallisen kundaliinijoogayhdistyken toiminta ja olemassaolo ei ihan kauheasti innosta ihmisiä noin yleisesti, eikä oikein edes jäseniäkään. Kovasti toivon, että siihen tulisi muutos. Joitain merkkejä on jo ilmassa, mutta vielä pitää odottaa ja työskennellä muutoksen eteen. Tehdä asioita, jotka auttavat laittamaan energiat liikkeelle.

Vieläkin olen vähän ymmälläni siitä, miten ja miksi minä ryhdyin yhdistyksen hallituksen jäseneksi. Olin päättänyt, että en ryhdy. Mutta kuka puhui minun suuni kautta, kun vastasin kysymykseen kyllä. Toisaalta, ehkä minun sitten vaan piti ryhtyä siihen hommaan. Välillä on käynyt mielessä, että yhdistys tarvitsisi eläkeläisiä hallitukseen, koska nyt kaikilla hallituslaisilla on tosi kiire kaikkien mahdollisten projektien kanssa. Mutta toisaalta, nykyajan eläkeläiset taitavat olla niin kiireisiä, ettei heistä olisi paljon apua hallitustoiminnassa.

Tänään kirjoittelin vuosikokouksen pöytäkirjan ja viimeisen version yhdistyksen säännöistä. Meillä on sääntömuutos meneillään, ja seuraavaksi ne voi lähettää Patentti- ja rekisterihallitukseen hyväksyttäväksi ja rekisteröitäväksi. Kaikkea muutakin on vireillä, joten nyt vaan pitäisi saada uusi hallitus hyvin toimimaan.