Sairaana sadhanassa

Viikonloppu on mennyt kuumeessa sängyn pohjalla, mutta nyt alkaa onneksi helpottaa. Lauantaina oli minun vuoroni vetää aamusadhana. Olin tosi sairas, mutta eipä oikein ollut ketään, jota olisin voinut pyytää sijaistamaan, ja jonka olisin epäillyt suostuvan. Ja vaikka sijainen olisi löytynytkin, olisi avain pitänyt jollain konstilla saada sijaiselle. Niinpä nappasin pari kuumetta alentavaa särkylääkettä ja menin itse ohjaamaan sadhanan. Kriyaksi valitsin vastustuskykyä lisäävän harjoitussarjan. Ja hyvinhän se meni, paitsi että ääni ei oikein kulkenut, mikä vaikeutti mantrojen toistamista. Japji Sahibin saimme äänitteenä peliin, ja alkumantratkin toistimme ihan vaan tavallisesti, ilman tavanomaista nuottia ja säveltä. Ne toimivat ihan yhtä hyvin niinkin.

Oli ihanaa olla sadhanassa, kaikesta huolimatta, mutta kylläpä olin väsynyt ja kipeä kun pääsin kotiin sen jälkeen.